torstai 14. kesäkuuta 2018

Lounais-Suomen nuorisotiimi esittäytyy

SRL Lounais-Suomen alueella nuorisotoiminta on ollut jo pitkään aktiivista, mutta tämän vuoden alusta toiminta on saanut vielä uutta buustia alueen oman nuorisotiimin muodossa. Ryhmä koostuu ympäri aluetta asuvista seitsemästä aktiivisesta ja innokkaasta nuoresta naisesta, jotka ovat pistäneet heti tuulemaan.

Ryhmä on ehtinyt alkuvuoden aikana jo kuvata SRL:n teemavuoden innoittamana oman Reilu Peli -videon, jonka voit katsoa tästä. Nuorisotiimi on myös osallistunut erilaisiin koulutuksiin ja tapahtumiin, kuten Tampereen Hevosmessujen Nuorisovastaavien ja Tähtiseurojen tapaamiseen sekä Lounais-Suomen alueen kevättapaamiseen. Ryhmä on myös päässyt mm. esiintymään malleina Metsämäen raviradan muotinäytöksessä ja tarjoaa apua ja ideoita alueen ratsastusseuroille erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja markkinointiin.

Me valtakunnallisessa Nuoret Päättäjät -ryhmässä olemme valtavan iloisia ja ylpeitä tästä porukasta! ❤️ On mahtavaa nähdä, kuinka hyvä meininki ryhmällä on keskenään ja kuinka reippaasti he ovat tarttuneet toimeen saaden hyvää pöhinää alueensa nuorisotoimintaan. Nyt meillä on ilo ja kunnia esitellä koko ryhmä teille lukijoille, olkaa hyvä.


Jenna Tammi, 22v, Turku
Toimin nuorisotiimin vastaavana / vetäjänä. Olen ollut koko ikäni hevosten parissa, ensin harrastelijana ja myöhemmin kilpailin ja valmentauduin esteillä oman hevoseni kanssa. Tällä hetkellä minulla on vuokrahevonen. Tavoitteenani on päästä lähivuosina takaisin kisakentille. Olen aina ollut aktiivinen ja aina kaikessa mukana, joten nuorisotiimin vetäjänä oleminen on ollut ihan mahtavaa! Meillä on ihan huipputiimi koossa, jonka kanssa saadaan varmasti suunniteltua ja järjestettyä vaikka mitä.

Jenna


Eve Pihl, 21v, Pori
Hevostaustaa löytyy jo 15 vuoden takaa. Ruotsinkieli toimii toisena kielenäni. Kisaaminen on ollut aina lähellä sydäntäni, ja nyt olisi tarkoitus aloittaa taas omalla hevosellani Hilmalla. Nuorisotiimiin lähdin siksi, että pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja kehittämään erilaisia tapahtumia. Oma seurani on PRRC (Pinomäki Royality Riding Club).


Eve


Iisa Metsola, 16v, Sauvo
Täytän kesällä 17v eli olen syntynyt 2001. Olen iloinen, pirtsakka, sosiaalinen ja huumorintajuinen tyyppi. Olen harrastanut ratsastusta muistaakseni viisi vuotta, mutta valmentautunut viimeisen vuoden. Sitä ennen puskailin. Tarkoitus olisi valmentautua alkaneella kaudella HeB-tasoiseksi. Esteitä hyppelen aina, kun löytyy sopivia hevosia siihen hommaan. Joskus haluaisin kenttää päästä kisaamaan, mutta vielä ei löydy mahdollisuutta siihen. Omaa hevosta ei löydy, vaan ratsastelen oman valmentajani hevosella. Opiskelen viittomakielen ohjaajaksi Turussa ja asun Turussa / Sauvossa. Olen aina kaikessa täysillä mukana, kuten tässäkin hommassa. Odotan innolla, mitä kaikkea saadaan mahtavan porukan kanssa tehdyksi!


Iisa

Nonna Paalanen, 16v, Aura
Myös minä täytän kesällä 17v. Käyn Luostarivuoren lukiota Turussa. Minulla on oma hevonen Lignoza "Lilli", jolla kisaan koulua HeA-tasolla. Käydään viikoittain Lillin kanssa yksityisvalmennuksissa ja se on vienyt meitä hurjasti eteenpäin. Koska Lilli on jo vanha, tavoitteena on saada uusi kilpahevonen vaativiin luokkiin muutaman vuoden sisällä. Tykkään lähteä kaikkiin juttuihin mukaan, joten nuorisotiimi oli oikea valinta. Tiimin toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen saanut monta ihanaa ystävää!


Nonna & Lilli.


Vilma Putko, 20v, Kokemäki
Olen parikymppinen heppatyttö Kokemäeltä. Innostun nopeasti ideasta kuin ideasta. Mulla on oma hevonen Dante, jonka kanssa valmentaudutaan ja treenataan esteitä ja koulua. Haaveena olisi päästä vielä maastoesteitäkin kokeilemaan. Muutamat kisat käytiin viime kesänä HeB-tasolla. Ratsastuksen pariin eksyin eskari-ikäisenä, ja sille tielle on sitten jääty. Toimin ratsastusseura Jazz T:n johtokunnassa tehden sitä sun tätä, pääasiassa tietokonehommia. Satunnaisesti pidän myös ratsastustunteja.


Vilma & Dante


Jessica Pätsikkä, 17v, Turku
Olen pirtsakka ja positiivinen turkulainen. Hevoset ja ratsastus ovat olleet oma juttuni vajaat kahdeksan vuotta ja noin vuosi sitten hevosvalokuvaus astui mukaan kuvioihin. Oma hevoseni on "Luikki", meidän perheen silmäterä, jonka kanssa yhteistä taivalta on puolitoista vuotta takana. Tämän kauden tavoitteena on nousta 110cm tasolle ja kiertää myös muutamat koulukilpailut HeB - HeA -tasolla. Todella innoissani olen mukana tässä mukavassa porukassa ja odotan tulevaa!


Jessica & Luikki.

Sofia Roos, 25v, Nauvo
Olen Sofia, agrologi ja kaksoistutkinnon suorittanut hevosenhoitaja Nauvosta. Nuorempana kisailin esteitä ja matkaratsastusta, nyt taas muutaman vuoden tauon jälkeen kisaaminen aloitettiin pienimuotoisesti uudestaan. Kotoisin olen pieneltä maatilalta ja ruotsinkieli taittuu myös. Olen ihan semijees tyyppi, kaikenlaisia ideoita löytyy. Usein olen menossa pää kolmantena jalkana omien ja lainattujen heppojen perässä! 😊


Sofia


Lounais-Suomen nuorisotiimin löydät somesta, voit olla heihin rohkeasti yhteydessä!
IG: @srl.lounaissuomi
YouTube: lsrnuorisotiimi
Gmail: lsrnuorisotiimi@gmail.com

Tärkeänä linkkinä ryhmään on myös Lounais-Suomen alueen nuorisovastaava Eliisa Merivirta. Eliisan yhteystiedot löydät täältä.

Me Nuoret Päättäjät toivotamme L-SR nuorisotiimille onnea ja menestystä tulevaan ja pidämme peukkuja, että tällaisia huippuporukoita syntyisi muillekin alueille ja seuroihin! 👍 Autamme tarvittaessa mielellämme ryhmän hakemisen ja käynnistämisen kanssa ja meille voi myös vinkata, jos jossain on jo lisää näitä supertiimejä. Mielellään esittelemme muitakin.
Ihanaa, aurinkoista ja hevosrikasta kesää kaikille! 😎

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Seurakehittäjien ajatuksia 1 osa




“Kohtaamisia ja joukkoon kuulumista”

Kun seurakehittäjän silmin on jo tovin katsellut maailmaa, pari asiaa on alkanut mietityttämään erityisen paljon. Kohtaamiset, niiden määrä ja laatu, sekä osallisuuden kokemus tuntuvat olevan kaikkein tärkeimpiä asioita seuratoiminnassa.

Joskus seuran hallitus saattaa jumittua kokoustekniikkaan ja pahimmillaan puisevan tylsä kokous tappaa täysin luovuuden eikä jätä sijaa “revittelyyn”. Tiukan kokousjärjestyksen taakse on turvallista piiloutua, ja kokouksen lopuksi voi uskotella itselleen, että kokous oli menestys kun kaikki esityslistan kohdat on käyty läpi. Kokousväki kiiruhtaa kukin taholleen, ehkä muutama jää juttelemaan epämuodollisemmin kokouksen jälkeen, mutta keskustelu ei enää tässä vaiheessa saavuta kaikkien korvia. Usein juuri nuo hetket ovat niitä, jolloin ideat alkavat sinkoilemaan ja syntyy jotain uutta.

Tämän tyyppinen kokoustaminen on aivan ymmärrettävää, onhan meille yhdistystoimijoille vuosi toisensa jälkeen iskostettu mieliin, kuinka tärkeää on vetää kokous “oikein”. Ja onhan se tärkeää - esimerkiksi raha-asioista päätettäessä lipsumisen varaa ei ole, kyse on yhteisistä rahoista, ja lisäksi yhdistyslaki edellyttää jämptiä toimintaa. Silti voisi olla hyvä järjestää aikaa myös OIKEALLE kohtaamiselle, siis sellaiselle, jossa keskustellaan, annetaan ajatuksen harhailla ja luovuuden kukkia. Seuran hallitus voisi esimerkiksi rakentaa kokouskalenterinsa sellaiseksi, jossa päätösasiat ovat selkeästi omien kokoustensa aiheena, suunnittelukokoukset olisivat vapaamuotoisia ja vaikkapa vuorottelisivat päätöskokousten kanssa.

Sairilan Ratsastat ry:n yhteinen tapaaminen


Jos edelläkuvattuun kokoustamisen malliin lisätään vielä se useimmiten puuttuva elementti, rivijäsenet, päästään osallistamisessa jo pitkälle. Kuinka säännöllisesti seuroissa ollaan porukalla yhdessä? Jos kilpailut jätetään pois, pelkään pahoin että jäljelle jäävät usein lähes ainoastaan vuosikokoukset. Ja niitä taas dominoi, yllätys yllätys, tiukka kokousjärjestys. Jos sen sijaan annettaisiinkin kaikille tasaveroinen mahdollisuus osallistua yhteiseen suunnitteluun ja ideointiin, saataisiin takuulla enemmän osallisuuden tunnetta ja sen seurauksena enemmän innokaita talkoolaisia.

Joskus, kun tämän ajatuksen olen esittänyt, olen saanut vastaukseksi “ei kukaan kumminkaan osallistu”. Varmasti näinkin, ja voi olla että mikäli seuran toimintakulttuuriin ei ole kuulunut yhdessä oleminen, se ei ihan ensimmäisillä yrityksillä otakaan ilmaa siipiensä alle. Silti kannattaa yrittää - joskus jopa vain se, että seura tarjoaa mahdollisuuksia, on aktivoivaa ja antaa tunteen vaikutusmahdollisuuksista, vaikkei itse osallistuisikaan. Kutsun tätä “pururataefektiksi” - muuttaminen uudelle asuinalueelle voi tuntua mielekkäämmältä siksi, että lähellä on hyvät ulkoilumahdollisuudet, siitäkin huolimatta vaikkei niitä koskaan käyttäisikään. Tärkeää on se, että on mahdollisuus.

Jokainen meistä haluaa kuulua joukkoon. Jos sopivaa joukkoa ei ole saatavilla, sellainen yleensä muodostetaan. Näin syntyvät yhdistykset. Joukkoon kuulumisen tunne, osallisuuden tunne, on yhdistyksen olemassaolon ainut todellinen moottori. Kun ketään ei vapaaehtoistoiminnassa voi pakottaa mukaan, mitä keinoja meille jää? Lisäämällä kohtaamisia seura luo kosketuspintaa jäseniensä välille ja mitä enemmän on kosketuspintaa, sitä enemmän on yhteisiä jaettuja ajatuksia, tunteita ja kokemuksia - siis yhteistä elämää. Ja siitä syntyy uutta, mielekästä toimintaa.


Nämä kokemukset meille jakoi seurakehittäjien Jouni Karnasaari. Kesän mittaan saamme kuulla myös muiden seurakehittäjien ajatuksia heidän matkan varreltaan.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Tulospalvelu / toimihenkilöesittelyt 3.osa


1. Kerro kuka olet.

Olen Jouni Karnasaari, kohta viisikymppinen setäratsastaja ja talkoohullu. Olen seuratoiminnassa mukana myös Suomen Ratsastajainliiton seurakehittäjänä.


Tara-koira vuosi sitten Jounin ja Keiju-hepan maastokaveriksi opettelemassa. Meneillään käsimerkkien treenaus. Kuva: Jouni Karnasaari


2. Missä toimihenkilötehtävissä toimit Suomen Ratsastajainliitossa?

SRL:n "virallisia" toimihenkilöoikeuksia minulla ei ole (siis esim. tuomarin tai stewardin pahveja), ratsastusseuran toimihenkilönä sen sijaan olen toiminut melko pitkään. Omassa seurassani olen erikoistunut erityisesti tulospalvelun pyörittämiseen.

3. Miten olet päätynyt kyseisiin tehtäviin?

Koska olen IT-ammattilainen, on ollut hyvin luontevaa ryhtyä huolehtimaan tulospalvelusta. Aikanaan yksi asia johti toiseen ja huomasin hyvin pian touhuavani Equipen parissa.

4. Millaista koulutusta tarvitaan, jotta pääsee työskentelemään kyseisiin tehtäviin?

Seuratyössä ei koulutustaustalla ole niin väliä, tärkeämpiä ovat omat ominaisuudet, kuten uteliaisuus ja into ryhtyä tekemään uusia asioita.

5. Kuinka paljon aikaa sinulla menee toimihenkilötehtävissä toimimiseen esim. kuukaudessa?

Tulospalvelun pyörittäminen koostuu kolmesta vaiheesta: Ennen kilpailuja tapahtuvasta työstä, kilpailupäivän toiminnasta ja kilpailujen jälkeen tapahtuvista jälkitoimenpiteistä. Onneksi saan toimia seurassa, jossa löytyy työtaakan jakajia, niinpä tuosta työkokonaisuudesta nykyisin vain kaksi jälkimmäistä jää minun harteilleni. Käytännössä siis käytän aikaa vain tunnin pari ennen kisapäivää (laitteiden varmistus, listojen ja pöytäkirjojen tulostaminen), koko kisapäivän ja sitten kisan jälkeen tulosten vieminen nettisivuille vie aikaa jokusen minuutin.

6. Mikä toimihenkilötehtävissä on parasta?

Ehdottomasti porukalla tekeminen! On todella kiva tapa viettää aikaa mukavassa porukassa, kanttiinin antimista nautiskellen. Ja tietenkin on mahtavaa nähdä niitä kisaajien iloisia fiiliksiä, silloin aina voi todeta että talkootyö ei mene hukkaan.

7. Mikä on ollut haastavin hetki toimihenkilötehtävissä?

3-tason kisojen ensimmäiseen starttiin aikaa 3 minuuttia ja Equipe tekee tenän. Onneksi tilanne selvisi, eikä tuosta ollut muuta haittaa kuin Equipen käyttäjän hetkellisesti kohonnut stressitaso.

8. Mitä olet oppinut tehtävässä toimiessasi?

Tekisi mieleni nostaa esille tulospalvelun tekniikkaan liittyviä asioita, mutta ehkä tuossa, kuten muissakin talkoohommissa, eniten lopulta kuitenkin oppii itsestään ja muista ihmisistä. Ja siitä, kuinka tärkeää on yhdessä tekeminen.

9. Mitä asioita haluaisit kehittää toiminnassa?

Kunnollinen tukiverkosto tulospalvelusta vastaavien kesken olisi paikallaan, ja itseasiassa sellaista olemme kokoamassakin viiden lähekkäin toimivan ratsastusseuran Seurakimppa- yhteistyökuvion voimin. Jotta aloittelijoillakin olisi turvallinen tunne ryhtyä toimimaan, on hyvä olla tukihenkilöitä joiden puoleen kääntyä kun tiukka paikka tulee.


Konttorinäkymät tyypillisenä kisapäivänä. Kuva: Jouni Karnasaari



10. Paras muisto toimihenkilötehtävissä

Jokaisen kisapäivän päätteeksi tuleva euforinen "me tehtiin tää"- fiilis!

11. Mitä vinkkejä sinulla on nuorelle, joka haaveilee hankkivansa samaiset toimihenkilö oikeudet itselleen?

Keplottele itsesi kisapäivänä kisapalvelun pyörittäjän olkapään taakse ja seuraa mitä tulospalvelussa tapahtuu. Tulossyöttö on helppoa hommaa ja sitä voi vaikka kokeilla syöttämällä yhden luokan osaavamman ollessa vieressä. Siitä seuraava luonteva askel on osallistua kisojen laatimiseen KIPA:ssa ja lähtölistojen tekemiseen.

Kysele. Paljon.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Estetuomari / toimihenkilöesittelyt 2.osa

1. Kerro kuka olet.
Olen Annastiina Multanen, 27 vuotta Mikkelistä. Olen harrastanut ratsastusta pikkutytöstä lähtien. Oma hevonen, Wera III, on ollut treenikaverina nyt 9 vuotta. Aiemmin kisailtiin vähäsen esteitä ja koulua aluetasolla. Nykyään harrastellaan monipuolisesti, tavoitteellisestikin, mutta kisoissa käyminen on jätetty muille.


Annastiina ja Veera nauttimassa maastolaukan hurmasta. Kuva: Noora Nuutinen


2. Missä toimihenkilötehtävissä toimit Suomen Ratsastajainliitossa?
Estetuomari C-PJ (tämä se, mitä eniten teen)
Esteratamestari C
Estestewardi
Koulustewardi

3. Miten olet päätynyt kyseisiin tehtäviin?
Puolivahingossa tuomarikoulutukseen vuosia sitten ja sitä kautta sitten tuli kouluttaudutttua lisää.

4. Millaista koulutusta tarvitaan, jotta pääsee työskentelemään kyseisiin tehtäviin? 
SRL:n toimihenkilökoulutus sekä harjoittelut antavat oikeuden toimia toimihenkilötehtävissä. Lisäksi toki omasta kilpailukokemuksesta (millä tasolla vaan) on hyötyä, jotta hahmottaa kilpailut kokonaisuutena ja sitä myötä kunkin toimihenkilön tehtävän.

5. Kuinka paljon aikaa sinulla menee toimihenkilötehtävissä toimimiseen esim. kuukaudessa? 
Talvella ihan satunnaisia päiviä, kesällä keskimäärin yksi viikonloppu kuukaudessa.

6. Mikä toimihenkilötehtävissä on parasta?
Pääsee näkemään erilaisia kisapaikkoja, ihmisiä ja hevosia. Ainahan sitä oppii myös jotain uutta, kun katsoo toisten suorituksia.

7. Mikä on ollut haastavin hetki toimihenkilötehtävissä?
Sääntötulkinnat aiheuttavat joskus kisatilanteessa päänvaivaa.

8. Mitä olet oppinut tehtävässä toimiessasi?
Olen saanut kattavan kuvan kilpailutoiminnasta ja varsinkin tuomarin roolista osana kisapäivää. Toimihenkilönä ollessa ymmärtää aina vain paremmin myös sen, kuinka tärkeitä säännöt ovat tällaisessa toiminnassa.

9. Mitä asioita haluaisit kehittää toiminnassa?
Toivoisin, että kaikissa seuroissa olisi aktiivisia ja innokkaita tekijöitä, jotta kilpailuja pystyttäisiin jatkossakin järjestämään ja ne olisivat kaikille mukava kokemus.

10. Paras muisto toimihenkilötehtävissä
Niitä on monta. Joku aurinkoinen kesäpäivä, hyvä fiilis, hienoja ratsukoita ja hyviä tyyppejä ympärillä 😊

11. Mitä vinkkejä sinulla on nuorelle, joka haaveilee hankkivansa samaiset toimihenkilöoikeudet itselleen? 
Rohkeasti vaan mukaan oman seuran toimintaan ja sitä kautta koulutuksiin!

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Vikellystuomari / toimihenkilöesittelyt 1 osa


  1. Kerro kuka olet?
    Olen Petra Skog Sipoosta
  1. Missä toimihenkilötehtävissä toimit Suomen Ratsastajainliitossa?
    Olen kansainvälinen FEI2* vikellystuomari
  2. Miten olet päätynyt kyseisiin tehtäviin?
    Kilpailin itse arvokisoissa vikellyksen maajoukkueessa 90-luvulla. Opiskelun aikana pidin 10 vuotta taukoa lajista, mutta palasin lajin piiriin 2005, kun kouluttauduin pyynnöstä kansalliseksi vikellystuomariksi, koska vikellystuomareita oli Suomessa niihin aikoihin vain muutama ja heitä tarvittiin lisää.
  3. Millaista koulutusta tarvitaan, jotta pääsee työskentelemään kyseisiin tehtäviin?
    Vikellyksen tuomarikokelaaksi voi pyrkiä osallistumalla SRL:n hyväksymään tuomarikoulutustilaisuuteen ja suorittamalla hyväksytyin arvosanoin kirjallisenkokeen sekä koearvostelun. Tuomarikokelaaksi pyrkivällä on oltava myös vähintään kahden vuoden kokemus vikeltäjänä, vikellyksen valmentajana tai juoksuttajana.
  1. Kuinka paljon aikaa sinulla menee toimihenkilötehtävissä toimimiseen esim. kuukaudessa?
    Vikellyksessä kilpailukausi ajoittuu lähinnä huhti – syyskuulle. Suomessa vikellyskilpailuja järjestetään keskimäärin 6 vuodessa, jotka pyrimme jakamaan niin, että kaikki tuomarit saavat tarpeeksi harjoitusta. Tämän lisäksi minut kutsutaan myös ulkomaille eli käytännössä voisin tuomaroida ainakin 2 - 3 viikonloppua kuukaudessa, jos minun aika riittäisi siihen.
  2. Mikä toimihenkilötehtävissä on parasta?
    Parasta toimihenkilötehtävissä ja tuomaroinnissa on kun kilpailijat onnistuvat ja ylittävät itsensä. Tuomarina on myös mukava seurata kilpailijoiden kehityskaarta.  
  3. Mitä olet oppinut tehtävässä toimiessasi?
    Tarkkuutta ja nopeutta. Tuomaripöydässä kun ei voi ”hyytyä”! Vikellyksessä arvostellaan niin monia eri asioita, että jos jää miettimään esimerkiksi vapaaohjelmia arvosteltaessa yhden liikkeen vaikeusastetta niin sitten jää auttamattomasti jälkeen.

    Olen myös oppinut tuntemaan monia uusia mahtavia ihmisiä.
  4. Mikä on ollut haastavin hetki toimihenkilötehtävissä?
    Haastavinta kaikille tuomareille on kilpailijoiden eliminointi kesken kilpailun tai jos sattuu loukkaantumisia.
  5. Mitä asioita haluaisit kehittää toiminnassa?
    Tärkeintä on muistaa kehittää itseään tuomarina jatkuvasti. Ikinä ei ole ns. ”valmis”. Samalla tavalla kun kilpailijat harjoittelevat ennen kilpailuita myös tuomareiden tulisi käydä koulutuksissa, harjoitella sääntöjä sekä tehdä itsenäisesti videoarvosteluja.

    Henkilökohtaisesti haluaisin kehittää vikellyksen tulospalvelua Suomessa, jotta pisteet saataisiin nopeammin ja tarkemmin kilpailijoille ja yleisölle tiedoksi.
  6. Mitä vinkkejä sinulla on nuorelle, joka haaveilee hankkivansa samaiset toimihenkilö oikeudet itselleen?
    Kokelastuomarikoulutuksen minimi-ikäraja on 20 vuotta, joten jos ikä ei vielä riitä tuomarikurssille osallistumiseen suosittelen ensiksi kokemuksen kartoittamista joko vikeltäjänä, juoksuttajana tai valmentajana/apuohjaajana. SRL:n yleisiä sääntöjä ja lajisääntöjä kannattaa myös opiskella. Jos on nopea ja tarkka laskemaan voi myös kysyä kilpailujärjestäjiltä, jos voi toimia vikellyskilpailuissa tuomarin sihteerinä tai ajanottajana.  


    Vikellystuomari arvioi monia asioita, esimerkiksi vapaaohjelmassa liikkeiden puhtautta, vaikeutta, taiteellisuutta sekä hevosta ja juoksuttajaa. Kuvat: Hanna Heinonen / SRL
      

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

KoruMies Arvi - Esteet on tehty ylitettäviksi

KoruMies Arvi Martikainen on hevosmaailmassa laajasti tunnettu nuori mies. Hän on 12-vuotias, Suomen nuorin yrittäjä ja hevosmiesten puolestapuhuja. Bisnes alkoi lumitöillä muutama vuosi sitten, mutta vaihtui nopeasti siskon innostamana korujen tekoon ja myyntiin. Tammikuussa 2017 Arvi oli jo tienannut rahat omaan hevoseen ja sopiva ratsu löytyi. Kimon esteruuna Valkon kohdalla Arvi tiesi heti, että tämä hevonen on "se oikea" ja yhteiset treenit alkoivat. Arvi ratsastaa tavoitteellisesti, tämän kesän tavoitteena on päästä Valkon kanssa hyppäämään Hankoon Sea Horse Weekille. Tulevaisuuden haaveena olisi nousta joskus GP-tasolle asti.

Arvi myy edelleen itse suunnittelemiaan ja valmistamiaan koruja. Kauppa käy hyvin erilaisilla messuilla ja oman Facebook-sivun kautta. Korumyynnistä saatavilla tuloilla nuori mies rahoittaa oman valmentautumisensa ja kilpailemisensa. Aika uskomaton suoritus 12-vuotiaalta! Me Nuoret Päättäjät kohtasimme Arvin Tampereen Hevosmessuilla 7. - 8.4.2018, kun saimme hänet mukaan esiintymään seurojen ja alueiden nuorisotoimijoille ja Tähtiseuroille suunnattuun tapaamiseen. Arvi käsitteli puheenvuorossaan innostavasti nuorena yrittäjänä ja hevosmiehenä kohtaamiaan haasteita ja näiden esteiden ylittämistä, sekä Reilua Peliä.


KoruMies Arvi ja SRL Lounais-Suomen nuorisotiimi hulluttelivat Hevomessujen lomassa.


Arville Reilu Peli kiteytyy kaikkien ihmisten ja eläinten hyvään kohteluun. Arvin mielestä meidän tulisi hevosalalla kunnioittaa enemmän toisiamme taustoista riippumatta. Hän rakastaa hevosia ja suhtautuu lajiin intohimoisesti. Se on aiheuttanut jonkun verran kiusaamista, sillä moni pitää ratsastusta edelleen vain tyttöjen lajina. Arvi ei ole antanut tämän kuitenkaan lannistaa itseään, vaan on ollut mukana perustamassa Hevosmies ja ylpeä siitä -Facebook yhteisöä. Ryhmässä on jo noin tuhat jäsentä ja hevosmiehet järjestävät vuosittain miittejä, joissa he kohtaavat ja kannustavat toisiaan ikään katsomatta. Arvi on myös suunnitellut oman nimikkokorun hevosmiehille ja hän kiertää kouluilla puhumassa poikien ja miesten kohtaamasta kiusaamisesta ratsastuksen parissa, sekä siihen puuttumisesta.

Vinkki! Arvi on hevosmiesteemalla mukana myös parhaillaan Nelosella pyörivässä Tähän aikaan ensi vuonna -ohjelmassa. Kannattaa siis tsekata ohjelma torstaisin klo 21

Kiitos Arvi, kun olit mukana toteuttamassa tapahtumaamme. Olet innostava esimerkki jokaiselle!


Arvista saa vaikutelman, että hän on harvinaisen sisukas ja rohkea nuori. Me Nuoret Päättäjät toivotamme sinulle Arvi onnea ja menestystä kaikkeen tekemiseesi. Esteet on totisesti tehty ylitettäviksi!

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Pitääkö tästäkin vielä puhua - olenko hiljainen hyväksyjä vai uskallanko puuttua?

Ratsastus on kaikille avoin harrastus. Iällä, taustalla tai sukupuolella ei ole väliä käytännön toiminnassa. Positiivinen ja avoin ilmapiiri on koko harrastamisen lähtökohta.

Sosiaalisen median kanavat tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia. Ajanvieton lisäksi somesta saa ajankohtaista, tärkeää tietoa nopeasti ja tehokkaasti. Sosiaalinen median kautta verkostoituminen on helppoa, ja jokainen voi olla mukana vaikuttamassa asioihin. Joukossa on todellakin voimaa.

Haasteita kuitenkin riittää. Somejulkaisut ovat välillä todella harkitsemattomia, keskustelut yltyvät herkästi herjaaviksi, jolloin ei unohdeta vain käytössääntöjä - vaan kadotetaan myös yleinen inhimillisyys! Virheellinen tieto leviää kulovalkean tavoin, eikä fakta rauhoita provosoitunutta. Muodostuu leirejä, jolloin kynnys kiusaamiseen madaltuu entisestään. Voi suojautua massan taakse.

Pidän sanonnasta, että eettisyys on rohkeuslaji. Miltä sinusta tuntuisi, jos saisit kännykkääsi seuraavan viestin? Miten suhtaudut tähän vanhempana? Mitä teet seuratoimijana? Miten lohdutat ratsastustoverina?


Hyvä ilmapiiri ei synny itsestään, vaan siihen on määrätietoisesti panostettava ja siitä on uskallettava puhua. Ja puhumisen lisäksi tarvitaan ennen kaikkea tekoja, meiltä jokaiselta. Puutunko itse, kun näen, että joku eristetään porukasta? Huomautanko, jos joku puuttuu WhatsApp -ryhmästä? Mitä teen, kun näen herjaavia viestiketjuja? Olenko tukena, kun joku yrittää yksin saada muutosta aikaan? Väistänkö katsetta, kun huomaan epäkohdan? Olenko hiljaa silloin, kun tiedän, että pitäisi sanoa?

Kiusaaminen loppuu vasta sitten, kun siihen puututaan. Puuttumattomuus on hiljaista hyväksyntää. Siihen ei ole meistä kellään varaa. On hyvä muistaa, että meistä jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään, myös silloin, kun emme tee mitään.

Jokainen ratsastuksen harrastaja toimii myös lajin käyntikorttina ulospäin. Tarvitaan siis tekoja, meiltä kaikilta! Voisiko alla oleva someketti olla ajankohtainen kertauksen paikka?

Someketti
  1. Puhu totta.
  2. Kuuntele ja keskustele.
  3. Julkaise vain sellaisia asioita, joita voit kasvotustenkin sanoa.
  4. Muista tilannetaju, älä provosoidu.
  5. Kaikesta mitä verkossa julkaistaan jää jälki. Julkaise vain sellaisia asioita, joiden takana voit seistä.
  6. Ole aktiivinen, mutta harkitsevainen.
  7. Valmistaudu myös kriittisiin viesteihin.
  8. Erottele tieto ja mielipide. Muista lähdekritiikki. Tutustu huolella muiden julkaisujen sisältöihin ennen jakamista. Kunnioita tekijänoikeuksia.
  9. Kunnioita toisten yksityisyyttä.
  10. Pyydä anteeksi, kun siihen on aihetta. Muista myös kiittää, kun siihen on aihetta.

Kirjoittaja: Nina Kaipio, Reilu Peli -yhteyshenkilö

Lähde: Yhtä jalkaa – Ratsastuksen Reilu Peli