keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Lajikokeiluna frisbeegolf: Kun Heppatytöt lentävän lautasen kohtasivat


Iloksemme olemme saaneet jälleen uusia liikuntakuukausien lajikokeilutekstejä julkaistavaksi blogiimme. Järvenpään ratsastusseurassa on käyty jälleen tutustumassa uuteen lajiin ja tällä kertaa luvassa on frisbeegolfia. Oheessa myös lyhyesti kuvailtuna perus heittotekniikat, joiden avulla pääsee lajissa hyvin alkuun.

Blogitekstejä lajikokeilustanne voitte lähettää osoitteeseen nina.kaipio@ratsastus.fi ja julkaisemme niitä läpi kesän täällä blogissamme. Tarkempi informaatio liikuntakuukaudet -kampanjasta löytyy täältä.



Meillä Järvenpäässä talli sijaitsee Vanhankylänniemessä jonne vuonna 2011 rakennettiin myös frisbeegolfrata. Näitä lentäviä kiekkoja on siis väistelty ja vähän arasteltu hevosten kanssa liikkuessa. Onhan suurin osa pelaajista nuorehkoja miesporukoita joista lähtee vielä meteliä, meidän rauhallinen niemi oli siis vallattu. Vuosien varrella olemme kuitenkin jo sopeutuneet ja mahdumme kaikki loistavasti samalle niemelle. Tänä kesänä niemessä on aloittanut toimintansa uusi yrittäjä joka on lisännyt aktiivista toimintaa, nyt pongasimme ilmoituksen frisbeegolf illasta aloittelijoille ja vieläpä naisille. Meidän kuntohaaste/lajikokeiluporukasta matkaan lähtivät Henna ja Saija. Järjestäjänä olivat yhteistyössä Uusi Vanhis ja Järvenpään Frisbeegolf ry. 

Ilta alkoi lyhyellä kertomuksella lajista ja säännöistä, meitä oppilaita paikalla oli noin 15, osa joskus heittäneitä ja sitten meitä joiden kokemukset liittyivät kultaiselle 80-luvulle ja niihin huoltoasemilla myytyihin kiekkoihin. Siirryimme reippaiden opettajien johdolla nurmikolle tutustumaan eri heittotapoihin, kyllä sitä muovilättyä viskotaan usealla eri tavalla ja kiekkojakin on vielä erilaisia radan eri vaatimuksiin, totesimme että olemme jälleen välineurheilun ytimessä, tosin kiekot eivät ole kovin kalliita ja alkuun pääse kahdella eri kiekolla. Hmm ehkä siis kuitenkin melko edullinen laji tähän omaamme verrattua, mutta niihin tekniikoihin. 

Rystyheitto eli backhand on varmasti se, joka lähinnä vastasi sitä mökkifrisbeetä. Mutta ei kuitenkaan yhtään tässä määritelmä heitosta virallisilta sivuilta: Jotta kiekko lentäisi mahdollisimman pitkälle aloituspaikalta, pitää heiton taakse saada voimaa myös jaloista, lantiosta ja hartioista. Tämä tapahtuu kurottamalla kiekolla kohtisuoraan taaksepäin ja vetämällä kiekko kädellä rinnan editse mahdollisimman lähellä vartaloa. Kiekkoa kuljettavan käden lähestyessä ääriasentoaan ranne lukitaan ja ääriasennossa kiekko irtoaa kädestä. Kiekkoa ei siis heitetä ranneliikkeellä vaan koko vartalo toimii ikään kuin jousena, joka linkoaa kiekon radalleen. 

Ensimmäiset heitot olivat niitä kuuluisia oho heittoja jotka kirposivat kädestä liian aikaisin tai muuten vaan suuntaus oli pahasti pielessä, onneksi osaa nauraa itselleen sitä tämä vaatii ehdottomasti, koska kivaa pitää olla. Se ihan oikea huuto on FORE! jos kiekko on menossa aivan väärään suuntaan ja ehkä vielä lähelle muita kulkijoita. 

Seuraavaksi pääsimme kokeilemaan kämmenpuolen heittoa eli forea: Perinteisen rystypuolen heiton eli backhandin lisäksi kannattaa opetella kämmenpuolen heitto, jota joskus kutsutaan myös “foreksi” (engl. forehand tai sidearm). Siinä kiekon alle asetetaan etusormi ja keskisormi siten, että ne ovat molemmat kiekon etureunaa vasten. Yläpuolelle tulee peukalo samaan tapaan kuin rystyheitossa eli kohtisuoraan heittosuuntaa kohden. Oleellinen ero rystyheittoon on se, että kämmenheitossa suurin osa voimasta tulee pelkästään ranteesta. Käden liikerata kulkee siten, että heittoon lähdetään kyynärpää edellä. Järjestys on kyynärpää, ranne, sormet. Suurin kämmenheiton tarjoama etu on, että siinä kiekon pyörimissuunta on päinvastainen kuin rystyheitossa eli se kaartaa heiton lopussa luonnostaan oikealle. Opettelemalla kämmenheiton, käytettävissä on aina heitto, joka kaartaa luonnostaan haluttuun suuntaan. 

Jep jep, kahdella eri tekniikalla haluttuun suuntaan, ei ihan vielä ensikertalaisella sujunut, mutta jatketaan vielä yhteen tekniikkaan eli Upsiin, joka tuntui heittäessä mehukkaasti olkapäässä, mutta oli melko tehokas heitto jos oli jostain syystä ajautunut esim. pusikkoon. (Upside down) Pään yläpuolelta heitetty, usein korkea heitto. Kun näillä eri tekniikoilla on päästy riittävän lähelle koria, suoritetaan viimeinen heitto eli puttaus ja lätty on korissa, helppoa? Ei varsinaisesti. 

Heittotreenien jälkeen meidät kuitenkin jaettiin 4 hengen ryhmiin ja jokaisen ryhmän mukaan lähti vielä kaksi ohjaajaa, ja sitten vaan pelaamaan. Järvenpäässä rata on 9-väylän pituinen ja yhtä pitkää väylää lukuun ottamatta väylien ihannetulos olisi 3 heittoa, testiryhmämme heitot taisivat osua 4-9 heiton välille/väylä. Jo tällä ensimmäisellä kierroksella havaitsimme kehitystä heitoissa, suuntaukset olivat vielä enemmän tuurin kuin osaamisen tulosta, mutta aina välillä kiekko tuntui menevän edes osittain väylän suuntaisesti. Mutta kyllä niitä puskia ja puiden juuriakin tuli tutkittua. 

Pelaaminen oli todella hauskaa ja voimme ehdottomasti suositella muillekin lajin kokeilua. Itse kilpailussa emme vielä menestyneet, mutta seuraavalla kerralla sitten myös palkinnot kotiin. Askelmittarin mukaan liikuttua tuli reilun 5000 askeleen verran. Menemmekö uudestaan, varmasti! Lisäksi hyötyä on myös radan ja pelisuunnan tiedostamisesta, helpottaa jatkossa hevosen kanssa liikkuessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti