torstai 6. elokuuta 2015

Lajikokeilua äärirajoilla: Flowpark

Erilaisia aikuisillekin soveltuvia kiipeily- ja seikkailupuistoja on tullut Suomeen lähiaikoina kuin sieniä sateella. Hämeenlinnaan avattiin heinäkuun alussa Flowpark-kiipeilypuisto, jota kävimme eilen kaveriporukalla testaamassa. Radat on rakennettu ylös puihin. Puiden kohdilla on tasanteita ja niiden välissä on erilaisia tehtäviä, kuten liukuja, kiipeilyjä, tasapainoiluja jne. Ratoja löytyy eritasoisia ja ne on merkattu värikoodein lasketteluratojen tyyliin: vihreä on helpoin ja musta vaikein. Perinteisistä huvipuistoista Flowparkit eroavat selkeiten sillä, että niissä ei laitteiden kyydissä vaan istuta, vaan tehtävien suorittaminen vaatii itseltä aktiivista toimintaa.

Tällaiselle korkeita paikkoja kammoavalle henkilölle kiipeily yläilmoissa puiden latvojen tuntumassa oli jo ajatuksen tasolla melko äärirajoille menemistä. Toisaalta eikö sitä sanotakin, että parhaat asiat tapahtuvat kun on pois omalta mukavuusalueeltaan - joten eikuin härkää sarvista ja kiipeilemään! Valjaat ja kypärät puettuamme pääsimme oppaamme kanssa testiradalle, jossa ohjeistettiin turvallisuusnäkökulmista sekä opeteltiin lukkojen kiinnitystä vaijeriin ja testattiin erilaisia ratojen tehtäviä. Tämän jälkeen pääsimme kiertelemään aluetta omaan tahtiimme ja kokeilemaan eri ratoja korkeuksissa. Korkeiden paikkojen kammokin unohtui, kun kaikki energia meni tehtävien suorittamiseen ja tuli ihan voittajafiilis kun pystyi suorittamaan jonkun tehtävän, joka ennakkoon näytti todella haastavalta!

Helpoimmat radat eivät olleet kovin vaativia fyysisesti - paitsi jos jännitti liikaa. Tehtävät vaativat enemmän tasapainoilua sekä vartalonhallintaa. Mitä vaikeammaksi radan taso meni, sitä enemmän fyysisyyttä näytettiin vaativan. Mustalla radalla vaadittiin jo sellaisia käsivoimia, että tehtävät olisivat jääneet ainakin minulta suorittamatta. Toisaalta yksi tyttö porukastamme suoritti senkin radan leikiten. Oppaamme mukaan kovin moni nainen ei ole vielä tähän mennessä tuosta radasta oikeaoppisesti suoriutunut eli kyllä meillä heppatytöilläkin on aika hyvä lihaskunto! :)

Omalta osaltani kiipeilyt päättyivät siniseen rataan. Hauskimpia olivat liukutehtävät sekä erilaiset tasapainoilukohdat. Parasta kuitenkin oli itsensä voittamisen fiilis, joka tuli päivän aikana useampaan otteeseen! Enpä olisi ennakkoon uskonut pääseväni noinkaan montaa rataa kunnialla läpi. Kesken rataahan ei yläilmoista pääse pois, eikä takaisinpäinkään pysty palaamaan, mutta jos tulee totaalinen rohkeudenpuute, niin oppaat hakevat sinut alas keskeltäkin rataa. (Tämäkin tuli "valitettavasti" testattua). Mustelmia tuli muutama ja seuraavana päivänä olivat lihaksetkin sen verran jumissa että huomaa tehneensä jotain. Suosittelen kaikkia kyllä ehdottomasti kokeilemaan tätäkin lajia - mahtavaa, että vastaavia on syntynyt Suomeen jo useita!

Valitettavasti kameraa ei pystynyt oikein kuljettamaan matkassa, enkä netistä löytänyt vielä videota Hämeenlinnan radoista, mutta Ähtärin vastaavasta paikasta kuvastusta videosta saa jo hyvän kuvan lajista. Flowpark-kokeilu olisi muuten ratsastusseurojenkin porukoille erittäin hauska syystekeminen porukalla, kyselkää puistoista mahdollisuuksia ryhmäkokeiluillekin!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti