sunnuntai 30. elokuuta 2015

Lajikokeilussa Salpavaellus

Kymijoen ratsastajien Katri sekä Heini osallistuivat Rantatien linjat Salpavaellukselle 26.-28.6.
ja näin ottivat osaa liikuntakuukaudet-kampanjaan lajikokeilullaan. Oheessa Heini Mäkelän 
kirjoittama teksti vaelluksesta. Kiitos myös kuvasta heille. 

Kateus on kummallinen asia. Joskus se ajaa ihmisiä aivan äärimmäisiin tekoihin, 
mutta aika ajoin siitä voi koitua jotain hyvääkin. Se voi johtaa myös upeisiin kokemuksiin, 
niin kuin tässä tapauksessa.

Minä olin kateellinen hevoselleni. Luit aivan oikein, siis hevoselleni. Ernest oli tehnyt
Salpavaelluksen, eikä todellakaan minun kanssani, vaan Arhon. Ja siitä se ajatus sitten lähti. 
Minä myös! Mutta ei se Erkkakaan yksin matkaan lähtenyt, kaveri oli löydettävä minunkin.
Koko kevään asemasota sai viimein Katrin puolustuslinjan murtumaan. Väsytystaistelun tuloksena
kaksi "tätiä" ja "juoksupoika" lähtivät kohti Salpalinjaa, tällä kertaa omin jaloin, ilman hevosia.
Upouusi askelmittari lanteilla keikkuen, osin "lainahöyhenissä" marssi ryhmämme komentopaikalle
hyvissä ajoin käskynjakoa varten. Tällä reissulla kaikilla oli sentään omat kengät jalassa, 
joskin on myönnettävä, että minulla oli ratsastussellaiset. Asiantuntevan (kamera, taskulamppu ja
urheilujuomapullo vyölaukussa keikkuen) ja urheilullisen (siskon Elimäen Vauhdin puku päällä) 
näköisinä siirryimme Punkkisen Esan joukko-osastoon. 

Tasamaan tallaajille maasto oli pienoinen kulttuurishokki. Itärajan mäet ja kiipeäminen korsuihin
alas ja taas ylös haudutti varpaat ja turvotti nilkat. Onneksi jalkojen kylmäys onnistui samalla, kun
talviturkki putosi ensimmäisenä iltana tyylikkäästi Rantaharjun laiturilta mereen. Pyyhinlampeen hikiset
varpaat upposivat lauantai-iltana kalojen kauhuksi. Kylläpä siinä sielu lepäsi pitkän vaelluksen jälkeen
kauniissa suvi-illassa saunan lauteilla makoisista löylyistä nauttien. 

Puolijoukkueteltan suojissa toiset nukkuivat (Katrilla kunnon patja ja poikansa makuupussi) ja toiset
palelivat käpy selän alla. Välineillä on väliä, se ainakin tällä reissulla tuli todistettua. Suomen suvi
on kylmä ja vähäluminen ja makuupussin comfort +10oc hah, katkeraa naurua! Mutta kyllä sitä 
suomalainen on pari yötä vaikka aidan seipäänä hyvän asian puolesta. 

Perjantai-illasta sunnuntaihin puoleen päivään marssimme pitkin Salpalinjaa tuntien suurta kunnioitusta
rakentajia ja suunnittelijoita kohtaan. Itsenäisen Suomen Salpalinja, sen massiivisuus ja loppuun asti 
ajatellut puolustusratkaisut, saivat meidät hiljaisiksi ja nöyriksi. Mitä ei ole nähnyt, ei voi ymmärtää 
konkretisoitui reilun 30 km matkalla, jonka kuljimme Kaakkois-Suomalaisissa metsissä, 
pelloilla ja pihoissa seuraten Salpalinjaa ja tutustuen sen uskomattomiin rakenteisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti