torstai 20. elokuuta 2015

Petollinen pesäpallo

Kymijoen Ratsastajien kolmas lajikokeilu SRL:n liikuntakuukaudet-kampanjan hengessä oli Suomen kansallislajiksikin nimetty pesäpallo. Alla olevan jutun on kirjoittanut Sonja Sihvola. Sonjan tekstistä huomaakin hauskasti, kuinka jo yhden kerran treenaamiselle voi nähdä taitojensa kehittyvän tai palaavan muistiin :) Vielä ehditte muuten muutkin seurat osallistua liikuntakuukausiin, kampanja käynnissä vielä elokuun ajan!

Kymijoen Ratsastajien kuntohaasteporukan viisi innokasta, Katri, Krista, Heini, Nella ja minä eli Sonja kävivät keskiviikkona 10.6. kokeilemassa pesäpalloa Elimäen Raussilan seuratalon kentällä, jossa pesäpalloillaan joka keskiviikko.


Lapsena pelattiin kovastikin pesäpalloa, joten eihän sen nyt niin vaikeaa pitäisi olla. Aika kuitenkin muuttaa tilannetta, eikä se aluksi niin helppoa ollutkaan. Vaikka onhan sitä koulussakin pelattu, mutta siitäkin on jo kulunut, hups 30 vuotta!


Ensin palloteltiin ja siinä oli mukava huomata, että kopin vielä sai suhteellisen sujuvasti. Sitten harjoiteltiin lyöntejä. Olin ensin kenttävuorossa ja vaikka tuulikin melko reippaasti, tuntui silti nololta, ettei osannut edes kunnolla heittää. Sitten onneksi huomasin, että fiksuinta onkin heittää sille lähimmälle pelaajalle, eikä yrittää kaukaa kotipesälle saakka…ainakaan näin alkuvaiheessa. Näin heitoista tuli hiljalleen tarkempia.


Se se vasta noloa olikin, kun lyödessä ei meinannut osua palloon tai kun osui, oli pallon kaari niin löysä, että kuka vain sai sen kiinni. Mutta kun muisti hieman ennakoida palloa, alkoivat lyönnitkin tulla vahvemmiksi. Osumatarkkuutta täytyy kyllä vielä hioa.Lopulta päästiin pelaamaan. Hieman epäillen katseltiin, että tuleeko tästä peliä, mutta kyllä tuli hyvä peli, olihan siellä kokeneitakin joukossa ja kilpailuviettikin heräsi. Itse pääsin vielä toisen joukkueen syöttäjäksi ja oli mukava huomata, että mitä pidemmälle peli eteni, sitä suoremmiksi tulivat syötöt, vaikkakin tuuli vaikutti pallon kulkurataan jonkin verran.

Pesäpallo olikin muistamaani monipuolisempaa. Keskittymiskykyä tarvitaan, sillä pallo voi tulla välillä mistä suunnasta tahansa, kun yritetään polttaa pesillä kärkkyviä pelaajia. Haasteellista olikin yrittää nopeasti muistella pelin sääntöjä. Pesäpalloa lyödessä tulee mukavaa kiertoliikettä, tarkkuutta harjoitetaan sekä lyödessä että palloa kiinni ottaessa. Ripeä juoksu pesältä toiselle nostaa nopeasti sykettä, joka ehtii sopivasti aina laskea ennen seuraavaa juoksua tai lyöntivuoroa odotellessa. Vain heittäminen tuntui hieman yksipuoliselta pelkällä oikealla kädellä, mutta toisaalta juuri oikea käsi kärsii usein liikkuvuuden puutetta ja tässä liikerata oli kyllä hyvin laaja. Tässäkin lajissa on muistettava hyvät alku- ja loppuverryttelyt. Rasitus tuntui kropassa kyllä välittömästi treenin jälkeen.
Kaikilla oli mukavaa, vaikkei ihan osunut palloon tai saanut koppia, mutta enemmän tuli innostus harjoitella näitä asioita. Eli nälkä tuli vähän tähänkin lajiin ja saattoihan positiiviseen mielikuvaan vaikuttaa myös se, että MEIDÄN JOUKKUE VOITTI :).

Kuvituskuva. Kuva: Tawast Riders ry




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti