maanantai 21. syyskuuta 2015

Lajikokeilussa kickbike: Naisen logiikkaa

Liikuntakuukaudet-kampanja on saatu päätökseen ja pian on aika julkistaa voittajat kilpailusta. Julkaisemme vielä muutamia saamiamme blogitekstejä, joita olemme saaneet osana kampanjaa. Toivottavasti näistä löytyy vielä vinkkejä siihen, mitä harrastaa ratsastuksen ohessa myös syyskuukausina!

Oheisen tekstin on kirjoittanut Kymijoen Ratsastajien Heini Mäkelä. 


Naisen logiikalla, kun yhdistetään potkukelkka ja polkupyörä, saadaan Esla-potkupyörä, vai kuinka? Joten, kun yhdistetään potkulauta ja polkupyörä, saadaan taas potkupyörä, tosin kahdella pyörällä ja ilman istuinta ja tavarakoria, siis junioriversio Eslasta, eli kickbike.
Kuntohaasteryhmämme viisi urheaa pioneeria kävi tutustumassa tähän lajijalostuksen uljaaseen hedelmään, kickbikeen, kauniina kesäiltana. Vehje oli vinka risteytys polkupyörää ja potkulautaa. Sarvet jarruineen antoi tunteen tavallisesta käsijarrullisesta polkupyörästä, mutta siihen se yhtäläisyys sitten loppuikin. Satulaa, jossa istuskella alamäessä, ei ollut ja polkimetkin uupuivat luonnollisesti. 

Tasamaalla vehje oli kohtuullisen mukava potkutella, ainakin aluksi, mutta ylämäessä alkoivat olemattomat lihakset valittaa. Aloittelija onnistuu kyllä potkuttamaan lihaksensa maitohapoille ja kannikkalihakset huutamaan hoosiannaa hyvinkin äkkiä. Ylämäessä alkoi kummasti kaivata sarvista sitä vaihtajaa, jolla olisi saanut kulkua vähän kevennettyä. Yllättävänkin kevyesti kickbike kuitenkin kulki soratielläkin. Mutta välineurheilua se on kyllä tämäkin. Sepelitiellä kunnolliset jalkineet ovat ehdoton edellytys mukavalle matkanteolle. Pohjastaan jo lähes puhki kuluneilla feikki-crokseilla jokainen kivi tuntui ikävästi jalkapohjassa ja terhakoista potkuista jäi suurin teho saavuttamatta, kun yritti pitää kengätkin jalassa. 

Kickbikestä tuli kumman nostalginen olo, sillä potkuttelu toi allekirjoittaneelle mieleen koulumatkat potkukelkalla. Suurin ero oli, ettei pyörillä varustettu versio tökännyt vähän väliä kiveen, joka pilkistää tiestä. Lajina potkupyöräily on varmasti hyvin kuntoa kohottava, sillä ainakin alaraajat saavat hyvää liikuntaa. ja kyllä korsettikin varmasti tiukkenee, sillä kroppa on kannettava koko ajan itse, ei voi satulassa istuskella ja nojailla sarviin. Kaiken kaikkiaan hauska peli, joka vaatii harjoitusta, ennen kuin uskaltaisin yhtään pidemmälle matkalle. Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa, sillä ABC-yöpyöräilyssä joku hurja potkutteli sen suunnilleen 60 km matkan moisella härvelillä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti