keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Jouluiloa

Nuoret Päättäjät haluaa toivottaa kaikille ihanille lukijoilleen rauhallista ja iloista joulunaikaa sekä onnea ja menestystä uudelle vuodelle 2016!

Joulun taianomaiseen tunnelmaan meitä siivittää tämä Sanna Sassin kirjoittama ponitarina, joka on julkaistu alunperin Ratsastajainliiton nettisivuilla.



Ponin oma ihminen

Lapset seisovat kentän laidalla toisilleen kuiskien ja kikatellen, lunta satelee hiljalleen. Yksi lapsista seisoo vähän erillään muista ja katsoo minuun suurilla silmillään.
     ─ Tervetuloa Ponitallin alkeiskurssille, Leena sanoo ja ohjaa lapset meidän luo. Minut kentälle taluttanut Heini ottaa suurisilmäisen tytön hymyillen vastaan, ohjaa nostamaan jalan jalustimeen ja auttaa tytön selkääni. Tyttö tärisee jännityksestä. Seison normaalia rauhallisempana aloillani, hetkessä ja tytössä on jotain poikkeuksellista, jotain lähes taianomaista.
     Kuuntelen tytön eleitä. Aistin pelonsekaisen kunnioituksen alta villin ja vapaan luonnonlapsen, kaltaiseni. Unohdun haaveilemaan, kuinka kiitäisin tyttö selässäni pehmeässä hangessa, kuinka lentäisimme esteiden yli ja kuinka saisin painaa pääni minun oman ihmisen syliin ja tuntea turvallani pienen käden pehmeän kiitoksen. Palaan kuluvaan hetkeen kun kuulen tytön kuiskaavan lähes kuulumattomalla äänellä, kuin sanoja hiljaa maistellen, ”ystävykset Elina ja Delia”.
     Viikon kuluttua Elina tulee jälleen alkeistunnille. Tällä kertaa tytön askel on aiempaa reippaampi ja katse hakeutuu määrätietoisemmin minua kohti. Elina nousee selkääni höyhenenkevyesti. Hän kuuntelee Leenan ohjeita ja toimii tarkasti niiden mukaan. Ravatessani kentän pitkän sivun poikki, kuulostelen Elinaa jokaisella askeleella. Hidastan ennen kulmaa käyntiin ja siinä hetkessä kuulen valtavan jyrähdyksen.
     Viereisen karsinan Betty ryntää ohitseni laukaten. Ehdin vain huomata, kuinka selässä istuva poika tarraa tiukasti Betyn harjaan ja horjahtaa uhkaavasti. Säikähdän, nostan kiireesti pään korkealle nähdäkseni, mistä kova ääni on saanut alkunsa. Samassa muistan Elinan. Juuri tänään, juuri nyt on minun oman ihmisen, Elinan hetki, viikon kohokohta. Kokoan itseni, rauhoitun. Muistan jalon tehtäväni olla Elinan ystävä, ehkä jotain merkittävämpää, kuin mikään tytön aiemmin kokema. Ajatus rauhoittaa minut tyyneksi. Keskityn kuulemaan, mitä selässäni istuvalla tytöllä on sanottavanaan. Yllätyn, kuinka tyynesti Elina istuu, silittää pehmeästi kaulaani ja kuiskii rauhoittavia sanoja korvaani.
     Tällä välin Leena on taluttajien avustuksella saanut kaikki ponit seisahtumaan ja säikähtäneet ratsastajat rauhoittumaan. Leena kehottaa ratsastajia ohjaamaan meidät äänen lähdettä kohti. Kentän vieressä lumisella ojanpientareella lojuu suuri laatikko, jäisen tien reunassa seisoo laatikkoa kuljettanut auto peräkärryineen. Saamme äänelle selityksen, pelko on voitettu ja tunti jatkuu. Kuuntelen yhteistä ylpeyttä tuntien, kuinka Leena kehuu Elinan ja Delian hienoa yhteistyötä tilanteessa. Minä ja minun oma ihminen.


Joulumieltä toivottavat Anu, Emmi, Heidi, Teija, Mari ja Eve

Ps. Jos haluat olla mahdollistamassa vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille tarinan kaltaisia ikimuistoisia elämyksiä, voit tukea liiton hyväntekeväisyyshanketta lahjoittamalla haluamasi summan SRL:n ja Hopen lahjoituslippaaseen. Saadut varat käytetään lyhentämättömänä lasten ja nuorten ratsastusharrastuksen tukemiseen.





Pps. Jos joululahjojen kanssa on viime hetken paniikki, kannattaa kurkata aiempi postauksemme Joululahjaideoita ja hyödyntää mainiot lahjaideat!:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti