maanantai 15. elokuuta 2016

Molskis ja pohjaa kohti kuin kivi


Kesä on liikkumisen aíkaa. Niin hevosten kanssa kuin ilmankin niitä. Päätimme Heidin kanssa perehtyä näin liikuntakuukausien inspiroimana hevosettomaan ja molemmille uuteen lajikokeiluun. Ajatuksena oli hyödyntää ratsastuksessa jo lapsuusvuosista lähtien kehittämäämme erinomaista tasapainoa, timmintää keskivartaloa kuin huomaamattamme, kehittää kaunis tasainen rusketus aurinkosuojakertoimiin luonnollisesti verhoutuneena sekä nauttia kaloreita kuluttavassa ja kuntoa nostavassa ajanvietteessä aivan vain omista asioista päivittämisestä. Päätimme näiden minimalististen odotusten kera suunnata merelle suppaamaan.

Suppaus on jo muutaman vuoden ollut pääkaupunkiseudun kuuma liikuntamuoto kesäaikaan. Jos kauniina kesäpäivänä menet Töölönlahdelle, voit nähdä trendikkäiden hipstereiden armeijan joukkovaelluksen Punavuoresta suppilautajoogaan tai ihan vain mukavaa vesiurheilua harrastamaan tulleita perheitä melomassa suppilautojen päällä.


Minä ja Heidi olimme kumminkin molemmat ensikertalaisia, kun vuokrattujen lautojemme kanssa suuntasimme kohti Seurasaarenselkää. Tai suuntaaminen oli lähinnä mielikuvissamme, kun vuokrauspaikan pikaohjeistusten kera valmistauduimme nousemaan suppilautojemme päälle seisomaan turvallisen välimatkan päässä laiturista. Tuo turvamatka oli todella tarpeen, sillä ensimmäinen asia, mitä tajusimme oli, että pikaohjeistuksen antajan vastaus kysymykseemme kaatumisvaaraa koskien "Ei, eihän laudat ole yhtään oikeastaan kiikkeriä!", on niitä samanlaisia lausahduksia, kuin "Ei, ei tämä minun kultapalleroni villi ole, hieman persoonallinen vain!" eli erittäin suhteellinen. Kuulijan korvalla lähinnä siis tulkittava. Itse kaaduin ensimmäisellä kerralla noustessani. Mietin siinä vettä tippuen märkien shortsieni kera lähinnä, että hyvä, että pakolliset edustuskuvat on jo otettu. Ja että onneksi en ottanut kännykkääni laudalle mukaan, vaikka erinomaiset snapchatolosuhteet siihen kovasti houkuttelivatkin. Heidi oli esimerkkini myötä varovaisempi ja vältti pahemmat roiskeet, mutta joutui laillani toteamaan, että luotimme molemmat hieman liikaa ratsastajan kuuluisaan pukkisarjoissa kehittyneeseen tasapainoon. Ja seuraavana päivänä ainakin vatsalihakset tiesivät tehneensä töitä.

Erittäin hauskaa oli kumminkin! Helsinki todella näytti parhaita puoliaan täydellisessä kesäsäässä. Kaupungin ranta Töölössä näytti ihan erilaiselta mereltä katsottuna, vaikka tuttua muuten onkin ja seura kieltämättä kruunasi liikuntahetkemme. Ihana aurinkoinen iltapäivä. Ensi kerralla menemme vain epäröimättä alkeistuntien kautta melomaan.

Emmi



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti