perjantai 16. syyskuuta 2016

Lajikokeiluissa triathlon

Liikuntakuukaudet -kampanjan lajikokeiluiden aika on jo ohitse, mutta vielä on sunnuntaihin 18.9. asti aikaa ilmoittaa oman joukkueensa tulokset sekä lähettää blogitekstit osoitteeseen nina.kaipio@ratsastus.fi. Tarkemmat ohjeet ja lomakkeen löydät vielä täältä. Kokoathan pikemmiten siis parhaat kuvat ja jutut kokeiluista, jotta saatte joukkueenne suorituksenne hyäksytettyä!

Julkaisemme saamiamme blogitekstejä pitkin syksyä, tässä ensimmäisenä Maija Kuivalaisen teksti heidän lajikokeilustaan triahtlonista!


Ensimmäinen Triathlonimme Savon Pariisissa

Päivä, jota emme tule varmasti koskaan unohtamaan. Päivä jota varten olimme vuodattaneet verta, hikeä ja vettä lähes puolen vuoden ajan. Tänään lähes puolen vuoden mittaiset uinti-, pyöräily- ja juoksuharjoittelumme näyttivät meille kuinka kova työ todellakin palkitaan. Mutta kyllä siihen sitä kuuluisaa suomalaista sisua tarvittiin!

Triathlon on yhdistelmälaji, jossa kilpaillaan sekä uinnissa, pyöräilyssä että juoksussa. Sain kuulla siitä ensimmäistä kertaa toukokuussa 2015, kun ystäväni Katriina kysyi minua osallistumaan Joroisiin triathlonille pikamatkan joukkuekisaan hänen ja erään toisen uimari-kaverinsa kanssa. Katriinan päälajina on uinti ja hän tiesi minun tykkäävän juoksemisesta, ja siksi sainkin tämän kunnian päästä joukkueeseen mukaan.

Tunnelma, mikä Joroisiin saavuttuamme kilpailualueella vallitsi oli aivan sanoinkuvaamaton. Kilpailijat kannustivat toisiaan, vaikkeivat välttämättä edes tunteneet, katsojat taputtivat ja koko kilpailualueella huokui niin kutsuttu “Joroisten maaginen henki”, joka tempaisi minutkin syvälle triathlon huumaan. Silloin päätimme Katriinan kanssa, että ensi vuonna kokeilemme itsekin, ja tässä sitä ollaan!

Triathlonilla matkoja on useita, lasten, nuorten ja aloittelijoiden sarjoista ammattiurheilijoiden SM matkoihin. Osallistuimme samalla matkalle, kuin viime vuonna joukkueena eli pikamatkalle johon kuuluu 400 m uintia, 20 km pyöräilyä ja 5 km juoksua.

Kilpailupäivämme alkoi klo 15.00 Joroisten urheilutalolla kilpailuinfolla, jossa meille kerrottiin kaikki tärkeät asiat ja turvallisuusseikat liittyen tulevaan kilpailusuoritukseen. Lisäksi saimme kilpailunumeromme tatuointeina, tarroina ja paitaan kiinnitettävän numerolapun sekä nilkkaan laitettavan ajanottosirun.

Infon jälkeen luovutimme juoksuvarusteemme T2 pyöräilyn ja juoksun vaihtopisteelle, pakkasimme uintivarusteet välinepusseihin ja pyöräilimme läheiselle Valvatus-järvelle, jossa kilpailun uintiosuus suoritettiin.


IMG-20160715-WA0002.jpg


Pyöräilystä saimme hyvän alkuverryttelyn kilpailua varten ja riemuitsimme matkan aikana, että tässä me nyt vihdoin olemme, matkalla ensimmäisen triathlonimme lähtöpaikkaa!

Valvatukselle saavuttuamme pyöriemme kunto tarkastettiin, asetimme pyörämme niille varattuihin telineisiin ja luovutimme pyöräilyosuuden muut varusteemme T1 uinnin ja pyöräilyn vaihtoalueelle. Sitten se kisafiilis tosissaan iski vedettyämme märkäpuvut ja hienot FinnTriathlonin uimalakit ylpeydellä päähämme ja seistessämme satojen muiden triathlonistien joukossa. Kyllä meistäkin tuli nyt triathlonisteja.


IMG-20160715-WA0007.jpg


Olin hyvin helpottunut, sillä meillä nuorilla oli oma lähtömme. Katriina oli pelotellut minua siitä kuinka viime vuonna hänen osallistuessaan uintiosuudelle isot miehet olivat meinanneet uida niin sanotusti ylitse. Nyt ei ollut onneksi sitä vaaraa.

Sitten tuli meidän vuoromme asettua rantaveteen. Kuuluttaja kuulutti “ puoli minuuttia lähtöön!” Olimme kuin lähtökarsinoihin asetetut, vauhkoontuneet laukkahevoset jotka eivät olisi halunneet pysyä paikallaan enää hetkeäkään. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Yleisö alkoi taputtamaan ja huusin Katriinalle viimeiset tsempit, you rock girl!

Vihdoin lähtömerkki-torveen puhallettiin ja ampaisimme veteen. Vesi ei onneksi tuntunut lainkaan kylmältä. Katriina lähti uimaan ensimmäisten joukossa kohti ensimmäistä merkkipoijua, jonka kohdalta piti kääntyä. Minäkin löysin hyvin nopeasti itselleni hyvän paikan uida, josta oli suora linja kääntöpoijulle. Harjoitellessa ongelmani oli ollut vinoon uiminen, mutta hämmästyin kuinka hyvin onnistuinkaan uimaan suoraan. Nousin vedestä viimeisten joukossa, mutta onnistuin myös ohittamaan pari uimaria. Katriina tottuneena uimarina oli noussut vedestä kolmantena ja minä tulin perästä tietäen, että pystyisin mahdollisesti kirimään vielä.

Pyöräilyosuudelle lähdin sisua uhkuen ja pyöräily sujuikin todella hyvin. Onnistuin jopa ohittamaan parikymmentä kilpailijaa pyöräilyosuuden aikana. Voimaa antoi erityisesti ensimmäiselle kääntöpaikalle minua kannustamaan saapunut isoveljeni perheineen. Katriinan mielestä pyöräilyosuus oli näistä kolmesta lajista rankin, mutta pyöräily meni kuitenkin sujuvasti.

Vihdoin 20 kilometriä pyöräilyä oli takana ja eikun juosten juoksuvarusteiden vaihtoon ja vitoselle!


IMG-20160715-WA0010.jpgIMG-20160715-WA0011.jpg
Minua oli varoitettu siitä, kuinka vetreätkin kintut muuttuvat puujaloiksi pyöräilyosuudelta siirryttäessä juoksuun. Ja siltä se tosiaan tuntuikin, sillä ensimmäinen kilometri oli täyttä tuskaa, mutta siitä selvittyäni ja saatuani hengitykseni tasaantumaan, juoksu alkoi rullaamaan. Voimaa askeleisiin antoivat ihana yleisö, hauskat musisoijat reitin varrella, jotka soittivat pannuja ja kattiloita, antoivat meille ylävitosia ja olivat täysillä hengessä mukana! Vihdoin reitti kääntyi pururadalle, juoksuosuuden viimeiselle kilometrille. Viimeinen spurtti kohti maalisuoraa ja kuulin enää vain kuinka kuuluttaja lausui Pieksämäen Veikkojen Maija Kuivalaisen kirivän nuorten naisten sarjassa pronssille. En voinut uskoa kuulemaani todeksi, minäkö kolmas? Riemuissani juoksin tukijoukkojemme luokse varmistamaan kuulemani lauseen, ei ole totta, kuulin aivan oikein!


Palkintojen jaossa kuitenkin selvisi, että erään kilpailijan ajanottosiru oli tippunut Valvatus-järveen, eikä hänen tulostaan oltu saatu kuuluttajille, jotka kuuluttivat sii vahingossa väärin. Mutta ei se mitään, hopea ei ole häpeä, eikä neljäs sija noloa, etenkään ensimmäiseltä triathlonilta!

IMG-20160715-WA0003.jpg

IMG-20160715-WA0009.jpg
Lisäksi olin niin onnellinen, kun Katriinan tavoite toteutui. Mimmi tuuletti maaliviivalle tullessaan, ja vieläpä  ajalla 1:55 minuuttia! Fiilikset oli aivan huipussaan, me tehtiin se!!

Mikä kunnia oli päästä kilpailemaan suomalaisen triathlonin syntypaikkaan Joroisiin! Suosittelemme ehdottomasti triathlonin kokeilemista kaikille vähänkään lajista kiinnostuneille. Niin se vain on, että Joroisten henki on itse koettava!

IMG_20160711_184801.jpg


Lisätietoa triathlonista: http://finntriathlon.fi/


Ensi kesän koitoksia odotellessa!
Screenshot_2016-09-14-22-41-47.png


Screenshot_2016-09-14-22-42-50.png

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti