maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hobbyhorse Revolution -leffa-arvio

Sain todella mieluisen tehtävän itselleni, kun lupauduin käymään katsomassa Hobbyhorse Revolution -elokuvan ja kirjoittamaan siitä arvostelun tänne blogiin. Hobbyhorse Revolution on Selma Vilhusen ohjaama elokuva keppareista ja keppariharrastajista. Se sai ensi-iltansa maaliskuun lopussa. Tarkempaa tietoa elokuvasta voit kurkata esimerkiksi täältä. Ja ennen kuin luet yhtään pidemmälle: varoitus, tämä teksti sisältää juonipaljastuksia!


Kävin katsomassa leffan Tennispalatsissa yksin, se oli hauska kokemus, kun yleensä leffaan menee aina kaksin!


Menin katsomaan viimeistä Helsingissä pyörivää näytöstä torstaina 20.04.2017. Leffa alkoi klo 18.20 ja olo oli vähän ränsistynyt työpäivän jäljiltä. Viimeiseen näytökseen oli saapunut kourallinen muitakin ihmisiä. Meitä oli yhteensä ehkä 15 tyyppiä pienessä salissa. Pari perhettä vanhempia lapsineen, kaksi eläkeläistä ja sitten useampi suunnilleen ikäiseni nuori nainen kavereineen. Muutamalla oli leffan teemaan sopivasti omat kepparikaverit mukana. Ne seisoivat kärsivällisesti paikallaan koko elokuvan ajan ja kirmasivat vasta sen jälkeen täyttä laukkaa iloisesti hirnuen ulos. Nuo hiljaiset, loputtoman lojaalit ratsut saivat hymyn aikakin omille huulilleni ja leffa imaisi sisäänsä.


Ennen leffaa, pakollinen selfie.

Leffanamit chek - elokuva voi alkaa!:P


Hobbyhorse on dokumenttielokuva, jossa seurataan kolmen nuoren - Aiskun, Elsan ja Alisan - tarinaa ja heidän suhdettaan keppihevosiin ja keppihevosharrastukseen. Moni pitää heidän harrastustaan lapsellisena pikkulasten juttuna, ja tytöt ovat joutuneet sen vuoksi piilottelemaan harrastustaan muilta ja kokemaan myös kiusaamista. Kiusaamiskokemukset ovatkin yksi elokuvan voimakkaimpia ja keskeisimpiä teemoja. Itseäni itketti, harmitti ja kiukutti samaan aikaisesti kuunnellessani tyttöjen kokemuksia ja erityisesti Elsasta näkyi, kuinka hän yhä kokosi itseään uudelleen kiusaamisen jättämien arpien jäljiltä. Kuinka ihmiset voivat olla niin julmia toisilleen? Miksi joku pitää ottaa silmätikuksi vain, koska hän on kiinnostunut eri asioista kuin sinä? Mieleni olisi tehnyt rutistaa tyttöjä ja sanoa heille, kuinka mielettömän rohkeita ja upeita he ovat, kun ovat silti jatkaneet harrastustaan ja uskaltavat nyt jakaa kokemuksena muille. Toivottavasti tämä elokuva nostattaa laajempaakin keskustelua kiusaamattomuuden puolesta.

Toinen elokuvaa kannatteleva teema on vastavoima kiusaamiselle, se joka saa suuni hymyyn ja nauramaan useampaan otteeseen leffan aikana. Puhun nyt yhteisöllisyydestä ja harrastamisen riemusta. Ne nimittäin välittyvät voimakkaasti valkokankaan läpi aina leffaistuimelle asti. Kepparistit pitävät yhtä, heidän joukkoonsa jokainen on tervetullut. Tässä yhteisössä jokainen on arvokas ulkoiseen olemukseen tai ikään katsomatta. Kepparistit ovat rakentaneet oman maailman rakkaan harrastuksena ympärille - piilossa muiden katseilta. On nettiyhteisöjä, nuorten itsensä järjestämät SM-kilpailut, valmennuksia ja leirejä. On ystävyyttä ja hauskanpitoa, joka kantaa ja antaa voimaa, vaikka muuten elämä potkii päähän. Keppareita jokainen voi harrastaa omalla tavallaan, esimerkiksi ratsastaen, valmentaen tai muille keppareita käsin valmistaen.

Itselleni voimakkain kohtaus elokuvassa on sellainen, jossa Aisku on kepparileirillä muiden nuorten kanssa. Siellä isommat ja pienemmät kepparistit hoitavat ratsujaan ja ratsastavat sulassa sovussa. Upein hetki on, kun he lähteät illan tullen maastoon ja laukkaavat keppareineen metsäpoluilla ja hämyisellä heinäpellolla. Tyttöjen kasvoilta loistaa sellainen ilo ja onni, jonka toivoisi valaisevan heidän kasvojaan aina. Pellolla he ovat vapaita ulkoisilta odotuksilta ja pelolta - he voivat laukata vapaasti mielikuvituksensa kanssa ja olla omia itsejään. Myönnän, että liikutuin kyyneliin asti kohtauksen kauneutta.

Keppareita löytyy joka kokoa ja väriä, jokaiselle omansa. Kuva: SRL / Laura Laakso


Kokonaisuutena Hobbyhorse Revolutionista jää hiemanhieman ristiriitainen olo. Itseäni kiukuttaa se, kuinka ilkeää kohtelua tytöt joutuvat harrastuksensa vuoksi usein kohtaamaan. Tarvittaisiin ehdottomasti lisää yhteistä ymmärrystä siitä, kuinka hieno, monipuolinen ja tehokas liikuntamuoto ja harrastus kepparit ovat. Toisaalta tytöt kasvavat selvästi ihmisinä elokuvan aikana ja he saavat harrastukseensa uutta uskoa ja rohkeutta. Yhteisöstä saadut ystävät ja hyväksyntä auttavat nuoria tulemaan omaksi itsekseen ja selviämään vaikeina aikoina. Lopussa kukaan heistä ei enää häpeä harrastustaan, vaan osallistuu satojen, jopa tuhansien muiden kepparistien kanssa Helsingissä pidettyyn flash mobiin. He kulkevat ratsuineen Helsingin halki Senaatintorin portaille, missä raikuvat voimakkaina huudot "Kepparit kunniaan!"

Toivottavasti leffan myötä keppareista tulee hyväksyttävämpi harrastus iästä riippumatta, ja että yhdenkään harrastajan ei enää tarvitsisi pelätä tulevansa kiusatuksi sen vuoksi. Haluaisin nähdä päivän, jolloin keppareita voisi harrastaa yhtä ylpeästi kuin vaikka voimistelua tai jalkapalloa. Siihen jokainen meistä voi vaikuttaa omalla asenteellaan. Minä lupaan olla keppareiden puolella!


Kepparit odottavat jo lapsia ja nuoria Kaivarissa. Kuva SRL / Laura Laakso


Ps. Myös Suomen Ratsastajainliitto haluaa osoittaa olevansa kepparistien puolella. SRL toivottaa jokaisen keppihevosista kiinnostuneen tervetulleeksi hevosalan yhteiseen suurtapahtumaan Hevoset Kaivarissa, joka valtaa Helsingin Kaivopuiston 20. - 21.05.2017. Kaivarissa on luvassa mm. Suomen suurin keppariareena upeine esteineen, minne kuka vain lajista kiinnostunut voi tulla karauttamaan omalla tai lainaratsulla. Tarjolla on myös keppareiden hoitoa ja lisätietoa lajista. Nähdään siellä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti