torstai 27. heinäkuuta 2017


Olemme uusi Suomen Ratsastajainliiton Nuoret Päättäjät -ryhmä, Milla Kuisma, Maria Salomaa, Lilli Merinen ja edellisestä ryhmästä tutut Anu Kämäräinen sekä Heidi Pakarinen😊

unnamed.jpg

Kuvaaja SRL / Sonja Holma

Olen Anu Kämäräinen, 27-vuotias nainen Vantaalta. Edustan Sairilan Ratsastajia. Olin mukana jo aiemmassa ryhmässä, joten voin tuoda tähän uuteen ryhmään jatkuvuutta ja tietoa aiemmista projekteistamme. Toisaalta odotan innolla, mitä uutta saamme tällä porukalla tehtyä! 😊

Työskentelen Vantaan kaupungilla nuorisotyöntekijänä ja olen koulutukseltani yhteisöpedagogi. Lasten ja nuorten osallisuus, kuuleminen ja omaehtoisen toiminnan tukeminen ovatkin lähellä sydäntäni myös Ratsastajainliiton toiminnassa. Haluan omalla toiminnallani luoda nuorille lisää mahdollisuuksia vaikuttamiseen, osallistumiseen ja aktiivisena toimijana olemiseen. Omat vastuualueeni ryhmässä ovat seura- ja tallipalveluiden alueryhmä sekä Reilun Pelin työryhmä.

Ps. Muistattehan, että seurat ja alueet voivat ottaa meihin yhteyttä, autamme mielellämme erilaisissa nuoriin liittyvissä asioissa! 😊



ccd81c78e28a28a1d4ca0a288c6703305c39f8fa.jpg

Olen Heidi Pakarinen, toisen kauden Nuori Päättäjä. Ensimmäinen kolmivuotinen kului hirmuista kyytiä monessa mukavassa projektissa mukana ollen ja liiton toimintaan entistä syvemmälle upoten. Odotan innokkaana mitä kaikkea uusi kokoonpanomme saa aikaan seuraavina vuosina! Uutena vastuualueenani ryhmässä on kuuluminen Seura- ja tallipalveluiden johtoryhmään sekä viestintä.


Olen Helsingistä kotoisin ja käynkin ratsastamassa yhä Keravalla aina kun vain kerkeän opiskeluiltani. Aloitan nyt syksyllä kolmannen vuoden opinnot Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa, joten myös Keski-Suomi on ehtinyt tulla tutummaksi parin vuoden aikana.



unnamed.jpg

Olen Milla, 21-vuotias poniharrastaja. Olen kotoisin Mäntsälästä, ja edustan edelleen tuttua kotiseuraani Mäntsälän Ratsastajia. Asun nykyään Tampereella opiskelujen vuoksi. Aloitin yhteiskuntatieteiden opinnot Tampereen yliopistossa syksyllä 2015.

Aloitin ratsastuksen vuonna 2003 ollessani 7-vuotias. Sain ensimmäisen oman ponini vuonna 2008. Pedester eli Pete on ollut aivan huippu ensiponi, jonka kanssa ollaan harrastettu kaikenlaista. Pete on nyt jo 25-vuotias ja viettää leppoisia eläkepäiviä vanhempieni hoidossa. Minulla on myös kaksi muuta ponia. Denise on opiskelukiireitteni vuoksi ylläpidossa tutuillani, kun taas 7-vuotias Damage eli Makke matkaa mukanani, ja sen kanssa treenailemme rennosti pääasiassa koulua ja esteitä. Ratsastuksessa parasta on sen monipuolisuus, sillä hevostella voi hyvin eri tavoin. On hienoa päästä mukaan Nuoriin Päättäjiin ja päästä vaikuttamaan rakkaan lajin asioihin.



FullSizeRender.jpg

Olen Lilli Merinen, 24-vuotias liikunnanohjaajaopiskelija, yrittäjä ja valmentaja Lahdesta. Hevosharrastuksen aloitin 6-vuotiaana ratsastuskoulussa. 13-vuotiaana sain oman hevosen Lady Suseten eli Ladyn, jonka kanssa kilpailin koulu- ja esteratsastuksessa. Lady oli minulla yli 7 vuotta ja kasvoinkin nuoruuteni tallilla. Hevosharrastuksessa minua kiehtoo sen monipuolisuus ja haasteellisuus, koska aina voi kehittyä jollakin alueella. Hevoset ovat myös mahtavia kavereita. Harrastan ratsastusta nykyisin 9-vuotiaan ruunani Caballos Latimerin eli Laten kanssa. Latella harjoittelee kaksi kertaa viikossa vikellystiimi, jota valmennan ja juoksutan. Viikonloput menevätkin kisoissa Suomessa ja ulkomailla.
Pidän myös ratsastusvalmennuksia yritykseni LiMe Liikunnan kautta ja valmentaminen on lähellä sydäntäni. Opiskelen kolmatta vuotta Haaga-Heliassa liikunnanohjaajaksi ja oletkin ehkä lukenut treenivinkkejäni Hippoksesta.
On mahtavaa päästä mukaan Nuoret Päättäjät ryhmään, hyvinvointityöryhmään sekä Talent Program -ryhmään. Odotan innolla tulevaa.
Aurinkoista ja liikunnallista hevoskesää😊


1U2C1048.jpg 
Kuvaaja Jatta Juutilainen
Maria Salomaa, ypäjän ratsastajat
Olen ammatiltani ratsastuksenohjaaja ja valmistuin Ypäjän Hevosopistolta keväällä 2017. Kotoisi olen Espoosta, mutta tällä hetkellä asun Perniössä ja teen hevosalan töitä Varsinais-Suomen alueella. Ratsastanut olen 6-vuotiaasta lähtien ja lopulta harrastus johti ammattiin asti. Oma mielenkiinto on esteratsastuksessa ja nuorten hevosten kouluttamisessa.
Vastuualueina minulla on seurakehittäminen ja Talent-Program. Odotan innolla tulevaa ja mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan aitiopaikalta.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Merkityksellinen kohtaaminen

Hevoselle jokaisella sen kokemuksella ihmisten kanssa on merkitystä. Levollinen, tyytyväinen hetki harjauksen yhteydessä luo turvaa ja luottamusta. Onnistunut kommunikointi ja yhteistyö ratsastustunnilla vahvistaa opittua ja lisää rentoutta. Toisaalta yksittäisetkin pelkoa tai kipua aiheuttavat kokemukset voivat jäädä pysyvästi hevosen mieleen.

Kuva Minna Tallberg
Ratsastuksenopettajanan on tärkeää saada kullekin hevoselle pidettyä yllä positiivisten kokemusten kierre, joka edistää koulutuksen ylläpitämistä, etenemistä ja hevosen hyvinvointia. Hevosten ja tehtävien valinta kuhunkin tilanteeseen on keskeistä, jotta kukin hevonen saa itselleen sopivia ratsastajia ja tehtäviä työssään ja hevosen itseluottamus ja osaaminen pääsee kehittymään. Rentona ja tyytyväisenä työskentelevä hevonen pystyy tarjoamaan ratsastajailleen myönteisiä kokemuksia ja pysyy terveenä ja hyvinvoivana.

Yksittäisellä viikkotunnilla käyvän ratsastajan voi olla vaikea hahmottaa asiaa näin laajasti. Silti juuri silläkin hetkellä, jonka kukin asiakas viettää hevosen kanssa, on hevoselle paljon merkitystä. Hevoselle tärkeintä on rauhallinen, johdonmukainen toiminta, joka noudattaa hevosen osaamia malleja tai johdonmukaisesti opettaa sille uusia.

Hevosen käsittelyssä ja esimerkiksi ratsastuksessa kannattaa muistaa, että kussakin pyynnössä ja avussa oppimisen kannalta merkityksellisintä on myötäämisen hetki. Kun hevonen pääsee oppimaan, että juuri tietynlainen käyttäytyminen johtaa pyynnön hellittämiseen, se alkaa toistaa myötäämiseen johtanutta käytöstä varmemmin ja varmemmin. 

Kuva Minna Tallberg
Paineen ja myötäämisen käyttö on läsnä kaikessa hevosen käsittelyssä. Taluttaessa narun kiristyminen taaksepäin on yleensä taluttajan tapa ilmaista, että vauhtia tulisi hidastaa tai pysähtyä. Hevoselle tuntemus sen päässä on aluksi merkityksetön, mutta jos päässä tuntuva pieni kiristys heti hellittää, kun hevonen hidastaa tai pysähtyy, se oppii muutamilla toistoilla tuntemuksen merkityksen. Jotta hevonen ymmärtäisi asian olevan aina ja kaikissa tilanteissa näin, tarvitaan satoja ja tuhansia toistoja erilaisissa tilanteissa. Jos kaikki hevosen käsittelijät kuitenkin toimivat arjessa johdonmukaisesti kiristäen ja myödäten hyvällä ajoituksella, hevonen on jo nopeasti koulutettu varsin pitkälle.

Kuva Minna Tallberg
Sama pätee ratsastukseen. Jos pohkeet hellittävät hevosen kyljistä välittömästi hevosen lisätessä vauhtia, hevonen oppii nopeasti niiden merkityksen. Kun kaikki ratsastajat toimivat samalla logiikalla, taito pysyy yllä ja vahvistuu ja hevonen voi tehdä työtään tyytyväisenä. 

Ristiriitatilanteet syntyvät yleensä kommunikointiongelmista. Rastastajan käyttämät avut voivat olla hevoselle tunnistamattomia, vaikka ratsastaja mielestään toimisi juuri ohjeiden mukaisesti. Jos hevonen ei heti tunnista kyseisen ratsastajan antamia apuja, kannattaa muutaman toiston verran keskittyä vain siihen yhteen asiaan, esimerkiksi pohkeilla annetun eteenpäin pyytävän avun ajoitukseen, kunnes hevonen pystyy yleistämään osaamansa asian tämänkin ratsastajan apuihin. Kokeneimmat opetushevoset ovat mestareita tunnistamaan kääntymistä, pysähtymistä tai vauhdin lisäämistä pyytävät pyynnöt ties minkälaisista elehtimisistä. Kokemattomampi hevonen saattaa samassa tilanteessa hätääntyä.

Hevosen hätääntyminen ja siitä johtuva kiirehtiminen, jähmettyminen, säikkyminen tai vaikkapa pään heittely voi johtua lukemattomista eri syistä. Usein kuitenkin takana on hevosen epävarmuus siitä, mitä siltä odotetaan. Sinnikäs ja rauhallisen sytemaattinen perusapujen käytön tarkistaminen ja halutun käytöksen vahvistaminen oikein ajoitetuilla pyynnöillä ja myötäämisillä auttaa lähes aina, jos käyttäytymisen takana ei ole kipua tai suurempaa pelkoa. Tämä on tehtävä, johon jokainen ratsastuskouluoppilaskin pystyy, kun ymmärtää hevosen oppimisen perusteet.

Ratsastuskouluyhteisö on kuin suuri hevosenkoulutustiimi, jossa jokaisen osasen toiminnalla on merkitystä. Yhteistyössä hevosille ymmärrettävällä tavalla toimien on mahdollista luoda systeemi, jossa hevosten on helppo tehdä työnsä ja toimia tyytyväisesti tehtävissään.



Kirjoittaja on Suomen Ratsastajainliiton hevosen hyvinvointi -kouluttaja.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Hevostaitaja kiikariin

Viime syksyn Horse Show:ssa KPEDU:n hevosoppilaitokset järjestivät kyselyn siitä, mitä koulutusta hevosalan ammattilaiset toivoisivat hevosoppilaitosten erityisesti opiskelijoilleen antavan. Toistuvasti esiin nousi sama asia: ammattilaiset toivoivat, että hevosalan tuleville ammattilaisille opetettaisiin hevos(mies)taitoja.

Hevostaidot on hieman mystinen kokonaisuus, jonka hallinnasta syntyy hyvä tai jopa loistava hevosmies / -ihminen / ratsastaja / hevosenkouluttaja. Mitä kaikkea tuo hevostaito mahtaa pitää sisällään? Miten tällainen hevostaitaja tunnistetaan?

Kuva Minna Tallberg

Hevosalalla osaaminen koostuu useista laajoista kokonaisuuksista. On tunnettava hevonen eläinlajina, sen tarpeet elinolojen ja terveyden suhteen, käyttäytyminen, sopeuttaminen ihmisten luomiin ympäristöihin, kunkin yksilön rakenteen ja muiden yksilöllisten ominaisuuksien vaikutus kaikkeen, eri ratsastuksen lajien tavoitteet ja etenemisportaat niiden saavuttamiseksi, hevosen ja ratsastajan kehittäminen fyysisesti ja psyykkisesti näihin vaatimuksiin, jne. Ei turhaan sanota, että hevosihmiseksi oppiminen on elämän pitunen tehtävä. 

Kokeneet ja menestyneet hevosammattilaiset ovat myös nöyriä. Kukaan ei pysty oppimaan kaikkea itse ja yksin, vaan tarvitsee moniammatillisen yhteistyöverkoston ja apua muilta ammattilaisilta. Oppiminen tällä alalla ei myöskään lopu, aina riittää uutta opittavaa ja asioita, jotka voisi hallita entistä syvemmin. 

Tärkeä osa omaa oppimista on osata tunnistaa taitava hevosen kouluttaja ja ratsastaja, jonka työstä voi ottaa esimerkkiä. Hieman haastavaksi asian saattaa tehdä se, että ne kaikkein taitavimmat ovat usein omalla tavallaan aika näkymättömiä, mahdollisesti suuresta menestyksestään huolimatta. Taitavan hevosihmisen hevonen toimii yleensä varsin huomaamattomasti, rauhallisesti ja tyytyväisesti suorittaen. Taitava hevosihminen ei itsekään automaattisesti kerää toiminnallaan huomiota, koska hänen tapansa tehdä on yleensä hioutunut rauhalliseksi, eleettömäksi ja hän keskittyy hevoseensa. Hän ei tee numeroa omasta roolistaan, yleensä kysyttäessä suuntaa kiitoksen hevoselleen hyvästä onnistumisesta. 

Maltillisuus ja nöyryys ei välttämättä ole kovin kiinnostavaa yleisön mielestä. Mielenkiintoisempia tarinoita saadaan hurjista tilanteista, rajusti käyttäytyvistä hevosista, ritarimaisen urheasti suoriutuvista sankareista kaoottisissa olosuhteissa. Silti taitavan hevosihmisen toiminnassa kaoottinen tilanne on poikkeus, jossa jotain on yleensä mennyt pieleen. Seuraavalla kerralla taitava hevosihminen suunnittelee ja valmistautuu paremmin välttääkseen vastaavat ongelmat. Eikä varsinkaan pidä niitä työnsä kohokohtina. Hän ymmärtää, että hevosellekin hätäily ja panikointi on hyvinvointiongelma, joka varsinkin usein toistuessaan voi vaarantaa hevosen hyvinvoinnin ja suorituskyvyn. Hyvinvoiva ja tehtäviensä tasalla oleva hevonen keskittyy työhönsä ja suorittaa tyynesti. Ritariratsastajan tehtävä ei ole voittaa ylipääsemättömiä vaikeuksia taistellen hevostaan vastaan vaan toimia luotettavana ja asiansa sujuvasti osaavana työparina hevoselleen.

Kilpailukausi on alkamassa ja taas on loistava tilaisuus suunnata katse tulevalla kisakaudella näihin hiljaisiin taitajiin. Erotanko hevosen, joka tekee työnsä mielellään, tyytyväisenä ja keskittyneenä? Lähtee radalleen levollisena ja kiinnostuneena ja poistuu sieltä edelleen tyynenä vaativista suorituksista huolimatta. Havaitsenko ratsastajan, joka ratkaisee vaativat tehtävät sulavasti ja mukautuen, toimien tiiviissä yhteistyössä hevosensa kanssa aiheuttamatta hevoselle turhia häiriöitä avuillaan tai istunnallaan. Ratsastajan, joka säilyttää rauhallisen positiivisuutensa kilpailuympäristöjen luomista paineista huolimatta ja keskittyy tyynesti yhteistyöhön hevosensa kanssa sekä toimii sujuvassa yhteistyössä muiden ihmistenkin kanssa.


Kirjoittaja on Suomen Ratsastajainliiton hevosen hyvinvointi -kouluttaja.