sunnuntai 19. elokuuta 2018

Seurakehittäjien ajatuksia osa 2

Kesän lempeän lämmön saattelemana tulin miettineeksi tärkeimpiä tekijöitä ratsastusseurojen menestykselliseen toimintaan.
Alkajaisiksi joudumme valintojen eteen. Minkälaista menestystä lähteä tarkastelemaan?
Vastaan itselleni valitsevani kaikista mielenkiintoisista vaihtoehdoista ehkä sen rakkaimman.
Nostan tässä pohdinnassa seuran menestyksen tekijöiksi sen kyvyn sopia yhteisistä arvoista, toteuttaa niitä sekä kyvystä reagoida muutokseen arvojen kautta.
Tässä vaiheessa on selvää että en valinnut aihetta sen helppouden tähden.

Kuva SRL

Kun menestystä katsotaan tästä kulmasta on sen mittaaminen perin hankalaa ja päädyinkin oikopolulle joka kantaa nimeä ilmapiiri. Asiaa tarkastellessani huomaan pohtivani seuran ilmapiirin merkitystä sen menestykseen. Vastaan itselleni epäröimättä merkityksen olevan suuri ellei suurin kun puhutaan pitkäjänteisen menestyksen rakentamisesta. Ilmapiiri on se magneetti joka vetää puoleensa ihmisiä, ilmapiiri inspiroi ja mahdollistaa luovuuden heräämisen yhteisössä. Hyvän ilmapiirin vallitessa ihmiset kokevat turvallisuutta, arvostusta ja osallisuutta. Hyvä ilmapiiri on mahtava kasvualusta onnellisuudelle. Pääsen pisteeseen jossa ilmapiiri on noussut korkeimmalle kukkulalle asioista jotka johtavat menestykseen seuratoiminnassa.

Jokainen vähääkään merkityksellinen pohdinta luo kysymyksen.
Kuinka ilmapiiri luodaan? Miten siitä huolehditaan? Minkälainen on hyvä ilmapiiri?
Niin kuin oikopoluilla on tapana ne tuovat usein pisteeseen josta lähdettiin.
Siispä olemme lähtöpisteessä kun vastaan edellä oleviin kysymyksiin arvoilla.
Hyvää ilmapiiriä luodaan arvoilla, siitä huolehditaan arvoilla ja hyvän ilmapiirin määrittävät arvot.
Kuva SRL

Seuran menestyksen kannalta on erittäin tärkeää että seuran arvot ovat sellaiset että ne tukevat ja edesauttavat hyvää ilmapiiriä kaikin tavoin. Käytännön esimerkkeinä ilmapiiriin suuresti vaikuttavista arvoista voin mainita avoimuuden, yhdenvertaisuuden ja ihmisten kunnioittamisen.
Tähän asti on vielä suhteellisen helppo saada seuralaiset hyväksyvästi nyökyttelemään, mutta arvot pitää saada toteutumaan käytännössä jotta niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä.
Tässä kohtaa seuralta vaaditaan hieman paneutumista asiaan ja ulkopuolinen apu esimerkiksi seurakehittäjän muodossa saattaa osoittautua hyväksi ratkaisuksi. Asiantuntevan kehittäjän kanssa seura pääsee pureutumaan toimintatapoihin arvojen näkökulmasta ja varmistamaan seuralaisten hyvän sitoutumisen yhdessä sovittuihin asioihin.
Arvot tekevät työtä ilmapiirin eteen toimintatavoissa ja jatkuvissa kohtaamisissa ihmisten välillä. Kohtaamiset ovat se elementti jossa arvoja puntaroidaan ja ne joutuvat testiin ihmisten välillä. Voisi jopa sanoa että ihmisten väliset kohtaamiset ja niiden onnistuminen on tie menestykseen.

Kuulen usein toimiessani seurojen kanssa lauseen ”pyörää ei kannata keksiä uudelleen”.
Tavallaan tämä on totta, mutta jokaisen seuran on kuitenkin löydettävä oma pyöränsä tiellä menestykseen.

Parhaimmillaan seuratoiminta synnyttää unelmia.
Seurakehittäjänä huomaan unelmoivani suomen parhaasta urheiluyhteisöstä ja sen rakentamisesta me kaikki yhdessä.


SRL seurakehittäjän
Janne Lappi

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Hevoskerhon ohjaaja / toimihenkilöesittelyt 5.osa

Emma ja Pisama-poni, kuva on jo muutaman vuoden vanha. Kuvan on ottanut Ella Kalliala.


1. Kerro kuka olet.

Olen Emma Blomqvist Turusta. Edustan Turun Urheiluratsastajia.

2. Missä toimihenkilötehtävissä toimit Suomen Ratsastajainliitossa?

Toimin hevoskerho-ohjaajana omassa seurassani.

3. Miten olet päätynyt kyseisiin tehtäviin? 

Toimin ensin apuohjaajana heppakerhossa kaverini innostamana ja täytettyäni 14 vuotta halusin itsekkin kouluttautua hevoskerho-ohjaajaksi. Olen käynyt peruskurssin lisäksi myös hevoskerhonohjaajien jatkokurssin.

4. Millaista koulutusta tarvitaan, jotta pääsee työskentelemään kyseisiin tehtäviin? 

Hevoskerhon ohjaajien peruskurssi, jonka voi suorittaa aikaisintaan sinä vuonna, jolloin täyttää 14 vuotta. Hevoskerhon ohjaajien jatkokurssi on mahdollista suorittaa vuoden kerhonohjauskokemuksen jälkeen.

5. Kuinka paljon aikaa sinulla menee toimihenkilötehtävissä toimimiseen esim. kuukaudessa? 

Pidän kerhoa kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Kerho on kerran viikossa ja kestää 10 kertaa. Yksi kerhokerta kestää yleensä 1 - 2 tuntia.

6. Mikä toimihenkilötehtävissä on parasta? 

Parasta on nähdä lasten oppivan uusia asioita ja nauttivan kerhossa olemisesta.

7. Mikä on ollut haastavin hetki toimihenkilötehtävissä? 

Haastavinta on ollut välillä liian innokkaat lapset.

8. Mitä olet oppinut tehtävässä toimiessasi? 

Olen oppinut toimimaan erilaisten lasten kanssa ja tullut kärsivällisemmäksi.

9. Paras muisto toimihenkilötehtävissä? 

Jokaisesta kerhosta on jäänyt ihania muistoja, joista on vaikea valita parasta.

10. Mitä vinkkejä sinulla on nuorelle, joka haaveilee hankkivansa samaiset toimihenkilöoikeudet itselleen? 

Hevoskerhon pitäminen on antoisaa ja opettavaista. Jos löytyy pientäkin kiinnostusta, suosittelen rohkeasti osallistumaan peruskurssille!



Ps. Nuoret Päättäjät vinkkaa, että tietoa lähimmistä tulossa olevista hevoskerhonohjaajien peruskursseista ja jatkokursseista löydät SRL:n tapahtumakalenterista ja alueiden omilta sivuilta. Linkki SRL:n tapahtumakalenteriin tässä.


perjantai 3. elokuuta 2018

Kisakanttiini / toimihenkilöesittelyt 4.osa

SarRan kisabuffa notkuu erilaisia herkkuja. Kuva: Hanna Coker-Appiah



1. Kerro kuka olet.

Olemme Marja Kairavuori ja Päivi Ketonen, aktiivisesti ratsastavien nuorten äitejä ja harrasteratsastajia.

2. Missä toimihenkilötehtävissä toimit Suomen Ratsastajainliitossa?


Olemme Sairilan Ratsastajien tapahtumatoimikunnan jäseniä ja kanttiinivastaavia. Organisoimme yhdessä seuran hallituksen kanssa kisoja ja muita tapahtumia.






3. Miten olet päätynyt kyseisiin tehtäviin?

Entinen kanttiinivastaava halusi luopua hommasta ja pyysi tehtävään Marjaa. Marja suostui ja pyysi vielä kaverikseen Päiviä.

4. Millaista koulutusta tarvitaan, jotta pääsee työskentelemään kyseisiin tehtäviin?


Koulutusta ei tarvita, vain hyvää asennetta!

5. Kuinka paljon aikaa sinulla menee toimihenkilötehtävissä toimimiseen esim. kuukaudessa?


Ajankäyttö vaihtelee. Kisakaudella tapahtumia ja kisoja valmistellaan muutamana päivänä. Kanttiinin tuotteet ostamme vuorotellen ja hankimme leipojat sekä mahdolliset muut myyjät ennen tapahtumia. Tapahtumapäivinä tulemme paikalle ajoissa ja laitamme kanttiinin kuntoon. Työskentelemme koko päivän kanttiinissa ja päivän päätyttyä hoidamme lopputyöt ja tilityksen.


Päivi. Kuvan on napannut Juha Ketonen

6. Mikä toimihenkilötehtävissä on parasta?


Parasta on positiivinen palaute asiakkailta. On ihan huippua, kun ensi kertaa kisoissamme oleva henkilö päivän päätteeksi kiittää kanttiinia ja kisajärjestelyjä ja saattaa vielä ostaa matkaevästä kotiin kanttiinista. On myös mukava olla mukana tukemassa lapsen harrastustoimintaa.

7. Mikä on ollut haastavin hetki toimihenkilötehtävissä?


Joskus on haastavaa löytää leipureita kanttiiniin ja arvioida myytävien tuotteiden menekkiä.

8. Mitä olet oppinut tehtävässä toimiessasi?


Kisakäytännöt ovat tulleet tutuiksi ja pienimuotoisen kahvilan pyörittämistä ja tapahtumien järjestelyjä on opittu.

9. Mitä asioita haluaisit kehittää toiminnassa?


Olisi kiva, jos saisimme aktivoitua mahdollisimman paljon seuran jäseniä mukaan toimintaan.

10. Paras muisto toimihenkilötehtävissä


Välitön kiitos "maailman parhaasta buffasta!"

11. Mitä vinkkejä sinulla on nuorelle, joka haaveilee hankkivansa samaiset toimihenkilö oikeudet itselleen?


Ei muuta kuin rohkeasti mukaan myymään kanttiiniin ja oppimaan asioita. Tätä työtä tehdään iloisella ja rennolla otteella!


Marja ja Qvist-poni tunnille lähdössä. Kuva: Aino Kairavuori

Ps. Kurkkaa myös aiempi postaus, jossa äänessä ovat nuoret Talent-valmennettavat! Juttuun pääset tästä.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Talent valmennettavat, osa 1

Talent Program on kilparatsastajan uraa kaikissa vaiheissa edistävä valmennuksen laatuohjelma.

Talent Program on tarkoitettu:
  • Jokaiselle seuralle/ratsastuskoululle/tallille, jota kiinnostaa tavoitteellinen ja kehittyvä kilpaurheilu.
  • Jokaiselle nuorelle ratsastajalle, joka yhdessä perheensä kanssa on kiinnostunut kilparatsastajan polusta.
  • Talent Program ei rajoitu lahjakkuuksien löytämiseen, vaan tarjoaa laadukasta valmennusta kaikille tavoitteellisesta toiminnasta kiinnostuneille.
Tavoitteet:
  • Aktivoida perustason toimijat (seurat/koulut/keskukset) järjestelmälliseen ja kannustavaan kilpaurheiluvalmennukseen.
  • Luoda laadukas arkiharjoittelu ”365” ja hyvä hevostaito-osaaminen urheilijalle yhdessä hänen perheensä ja valmentajansa kanssa.
  • Kouluttaa valmentajia ja opettajia ”Talent-järjestelmään" ja täten linjata valmennusta ja kohottaa tasoa.
  • Luoda ja hyödyntää sopivia taito-ja kilpailumittareita sekä tilastoja, jotka edistävät ratsastajan urakehitystä.

Tässä jutussa SRL:n Talent-valmennuksessa mukana olevat nuoret ratsastajat kertovat kokemuksiaan ohjelmasta. Päästetään ääneen Ida Vuorinen, Isla Hällström sekä sisarukset Noora ja Tiia Mannila! 


Ellen ja Nestor
Kuva Ida Vuorinen

Olen Ellen Vuorinen, 14-vuotias tyttö Kirkkonummelta. Olen tavoitteellinen, määrätietoinen ja satsaan kaiken vapaa- aikani ratsastukseen. Ratsastusta olen harrastanut 5-vuotiaasta lähtien Ratsutila Wiknerillä ja edustan KyIF seuraa. Kun olin pari vuotta treenannut itsepäisillä shetlanninponeilla, hain mukaan seuran Talent-ohjelmaan. Kahtena ensimmäisenä Talent-kautenani, osallistuin koulu sekä esteosuuteen ratsastuskoulun Welsh-ponilla.

Syksyllä 2015, Talent-ohjelman kautta sain käyttööni V.K Nestor nimisen kokeneen kouluponin. Nestor on 17-vuotias new forest pikkuponi ruuna ja kokenut kisaaja. Nestor oli kisannut monta vuotta Suomen kouluponien kärjessä ja tuli minulle opetusmestariksi. Nestorin kanssa aloin panostamaan enemmän kouluratsastukseen suuremman kiinnostukseni takia, mutta olemme kuitenkin osallistuneet myös Talent-esteosuuteen monipuolisuuden vuoksi. Nestorin kanssa kilpailen edelleen.

Talent valmentajan Håkan Wahlmanin, kotivalmentajani Maija Wiknerin sekä päävalmentajani Maria * Mascha * Collianderin ansiosta kehityksemme alkoi näkyä myös kilpailuissa. Etenimme nopeasti kotikisojen HeB radoilta ulkopuolisiin kilpailuihin, sekä aluetasolle.

Kausi 2016 oli meidän ensimmäinen FEI-radoilla ja kansallisella tasolla. Kilpailimme Winter Cup:ia sijoittuen kokonaiskilpailussa toiseksi, Evidensia Dressage Future Cup:ia, finaalissa ikäluokan kolmanneksi paras sekä kokonaiskilpailussa sijalla 8.  Kesäkuun SM kisoissa saavutin 8:n sijan sekä paikan pikkuponien maajoukkueeseen PM kisoihin Ruotsiin. PM kisoissa Ruotsissa saimme joukkue pronssia ja henkilökohtaisessa kilpailussa olin kuudes.
Tavoitteena meillä tällä kaudella on kansainväliset kilpailut Ypäjällä (23-25.3), Winter Cup, Future Cup, SM kisat sekä maajoukkuepaikka PM kisoihin Norjaan.


Talent-ohjelman luennot ja valmennustunnit ovat olleet iso apu oman ponin kanssa. Huippuvalmentajien vinkit kotitreeniin sekä luentojen monipuolinen anti ovat olleet isona apuna treeni- ja kilpailusuunnitelmien teossa. Olen myös saanut uusia kavereita ja leirien kautta tutustunut uusiin ihmisiin ympäri Suomen.


Saavutukset:
Winter Cup 2017 : kokonaiskilpailussa 2.sija
Evidensia Dressage Future Cup: finaalissa ikäluokan kolmanneksi paras, kokonaiskilpailun kahdeksas.
SM 2017 8.
Nordic Baltic Championships 2017: pikkuponien joukkue pronssi. Henkilökohtainen kuudes sija (paras suomalainen).




Isla Ja Ettan



Kuka olet?

Olen Isla Hällström, 13,5 vuotta, ja asun Porvoossa. Edustan 
ratsastusseura Porvoon Mustangia.


Oma ratsastustaustasi?

Olen ratsastanut 6,5 vuotta. Ensi alkuun ratsastin pienellä 
ponitallilla, mutta sitä kesti vain alle puoli vuotta. Sen jälkeen 
perheeseemme hankittiin oma hevonen, 15-vuotias irlannincob Ian ja 
aloin ratsastaa sillä. Ensimmäiset pari vuotta maastoilin, koska 
yksityistallilla, jossa hevosemme oli, ei ollut pikkulapsille sopivaa 
valmennusta. Aluksi äitini käveli hevosen vieressä, mutta aika pian 
pystyin ravaamaan ja laukkaamaan itsenäisesti, koska hevonen oli 
superkiltti ja turvallinen.

Suureksi suruksemme ihana Ian kuoli 17-vuoden iässä vakavaan sairauteen, 
jonka jälkeen sain ensimmäisen oman ponin, 15-vuotiaan connemararuuna 
Gräns Murphy Conneelyn eli "Silverin", yhdessä isosiskoni kanssa. 
Ensimmäisenä vuonna ratsastin ponilla vain pari-kolme kertaa viikossa, 
mutta siskoni siirryttyä hevoseen, sain täyden vastuun ponista. Aloin 
ratsastaa joka päivä ja tavoitteet nousivat.

Poni oli mahtava opetusmestari. Kaudella 2016-2017 pääsin ESRA:n 
aluevalmennuksen B-kehitysrenkaaseen ja kaudella 2017-2018 B-renkaaseen 
Nipsu Porthan-Brodellin oppiin.  Kisasin Helppo A-ratoja 2. tasolla ja 
tavoitteenani oli ponien SM-kisat, mutta jouduin luopumaan tästä 
unelmasta, koska huomasin, että pitkän uran tehnyt kisaponi ei enää 
nauttinut kouluradoilla samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se ei 
yksinkertaisesti enää syttynyt kouluaitojen sisäpuolella - estekisoissa 
ja maastossa sen sijaan virtaa riitti ihan entiseen malliin. 


Päätimme, että 19-vuotiaan ponin on jo aika päästä viettämään rennompia 
eläkepäiviä ja onneksi löysimme sillä ihanan loppuelämän ylläpitokodin. 
Uutta ponia emme enää hankkineet, vaan oli aika siirtyä hevoseen ja 
miettiä uusia tavoitteita.

Treenikaverisi, eli hevonen millä treenaat?

Nykyinen hevoseni Eterma eli Ettan on vuonna 2009 syntynyt noin 170cm 
korkea kwpn-tamma. Se on varsonut Hollannissa ja hypännyt sen jälkeen 
ammattilaisen kanssa 120-130 ratoja ennen meille tuloa. Ettan rakastaa 
hyppäämistä yli kaiken ja innostuu mistä tahansa esteen näköisestä 
(joskus vähän liikaakin). Rataesteitä hypätään Minna Pekkalan ja Heidi 
Päivärinnan valmennuksessa ja välillä ajetaan Harjuun treenaamaan 
maastoesteitä.

Kouluratsastus ei ole Ettanin mielestä kovin mukavaa, mutta sitäkin 
treenataan viikottain Sara Maattola-Lindholmin ja Sari Vainion 
valmennuksessa.  Koulupuolella Ettan on todella raaka, ja tällä puolella 
sen kanssa riittää haastetta vielä pitkäksi aikaa. Ettanin kanssa 
pärjätäkseen pitää olla todella kärsivällinen: sille ei saa koskaan 
hermostua, koska se stressaantuu helposti, jos se ei osaa tai ymmärrä 
jotain tehtävää.

Ettan on erikoinen tapaus – toisaalta se on rohkea ja rauhallinen, 
toisaalta kuuma, herkkä ja haastava ratsastaa. Tärkeintä kuitenkin on, 
että se on todella kiltti ja viisas, eikä tee koskaan mitään typerää. 
Ymmärrämme toisiamme päivä päivältä paremmin.

Parhaimmat saavutuksesi?

Tällä hetkellä hienointa on nähdä oma kehitys ja tällä hetkellä ennen 
kaikkea hevosen kehitys. Koska Ettan on aika raaka ja kokematon, 
kehityksen näkee todella selvästi. On hienoa nähdä oman työnsä tulos 
konkreettisesti hevosen liikkeessä ja suorituksissa. Haasteiden 
voittaminen ja edistyminen motivoi treenaamaan sitkeästi ja 
tavoitteellisesti.

Tämän kauden tavoitteet?

Estepuolella tavoitteena on osallistuminen HIHS:iin sekä hypätä 
rauhallisia ja siistejä 100cm ratoja, koulupuolella tavoitteena on vain 
saada rentoja suorituksia.

Mitä mieltä olet Talent- ryhmästä, mikä on parasta mitä olet saanut 
siitä?


Porvoon Mustangin Talent-ryhmäläisillä on oma oheisliikuntaryhmä, jota 
vetää yksi valmentajistani, pt, fysiikkavalmentaja Sari ”Sakke” Vainio. 
Sakke antaa hyviä vinkkejä ratsastukseen ja henkilökohtaisia ohjeita 
treenaamiseen. Talent-ohjelman myötä korostuu se, että kilparatsastajat 
ovat urheilijoita, ja on tärkeä treenata muutakin kuin vain 
ratsastamista, sekä huolehtia muutenkin omasta hyvinvoinnistaan ja 
jaksamisestaan.




Noora ja Ritsikas

Tiia ja Renate II


Olemme sisarukset Jalasjärveltä, Etelä-Pohjanmaalta. Tiia Mannila 18.v ja Noora Mannila 14.v, kuulumme Jalasjärven Ratsastajiin JaRa:aan. Kilpailemme lähipaikkakunnilla pääosin esteitä. Olemme olleet koko ikämme hevosten parissa jollain tapaa, mutta kunnolla ratsastamisen aloitimme ala-asteikäisinä. Kävimme muutaman kerran viikossa pienellä yksityistallilla, jossa meille tarjoutui myös mahdollisuus kisaamiseen, jonka tottakai käytimme. 

Vuonna 2010 meille tuli ensimmäinen oma hevonen. Hevonen oli tuolloin viisi vuotias, mutta ikäisekseen todella valmis, jolla Tiia alkoi pikimmiten kisata. Nooralle ostettiin poni reilun vuoden päästä hevosen ostosta. Alkuun tytöt kisasivat 1-tason kisoja lähinnä esteitä, mutta vuosien vieriessä Tiia ja Noora alkoivat kisata myös 2-tason kisoja. Noora sai alleen ylläpitoheppoja sekä muita ratsastusta vaativia hevosia ja poneja, joilla kisasi enemmän ja myös Tiia liikutti muitakin hevosia satunnaisesti. Tytöt ovat ratsastaneet nuoresta asti erilaisia hevosia. 

Nooran treenikaverina toimii meidän oma 13.v eestinhevosruuna Ritsikas, tutummin Ruuri. Ruuri on tehnyt hienoa kisauraa vuodesta 2010 ja saanut useita ruusukkeita nopeilla ajoillaan, vauhtia tältä hevoselta ei puutu! Tällähetkellä Noora kisaa Ruurilla pääosin esteitä  1-ja 2 tasolla 80-90cm korkeudella. Ruuri haluaa aina miellyttää ratsastajansa niin kisakentillä, kuin sen ulkopuolellakin. Meidän perheen halinalle! Ruuri nauttii täysin siemauksin esteistä! 


Tiian kisakaverina toimii 12.v hannovertamma Renate II, tutummin Rena. Rena on erittäin herkkä ja varovainen hyppääjä, mutta tykkää silti olla kisakentillä! Luonteeltaan Rena on oikein symppis tamma! Rakastaa maastoilua ja esteitä sekä kaikenmoista muuta tekemistä, aina sillä on motivaatiota tehdä. 

Nooran parhaimpia saavutuksia ovat Pohjamaan joukkuemestaruus hopea JaRan joukkueen kanssa vuonna 2017 Ruurin kanssa, Ypäjälle pääsy ja kisat Härmä PowerPark Horse show:ssa. 


Tiian parhaimmat saavutukset ovat Ruurin kanssa 2014 vuonna Pohjanmaan joukkuemestaruus pronssi JaRan joukkueen kanssa ja Vuonna 2017 Pohjanmaan joukkuemestaruus hopea JaRan joukkueen kanssa nuorella viisi vuotiaalla Birk hevosella, jonka omistaa Eveliina Valkkio. Renan kanssa taas Talent Cup finaalin kokonaiskilpailun neljäs sija, esteosuuden jaettu kolmas sija sekä Pohjanmaan parhaan ratsukon palkinto Ypäjällä. 


Tämän kauden tavoitteena molemmilla tytöillä on päästä Talent Cup finaaliin sekä sijoittua siellä, osallistua Härmä PowerPark Horse show:hun sekä menestyä kisakaudella saaden tasaisia nollaratoja joilla yltäisi palkinnoille. 

Mielestämme Talent on nuoria tukeva ja kannustava. Olemme itse hyötyneet Talentista paljon, valmennuksiin on tullut rutiinia sekä pääsimme ensimmäistä kertaa Ypäjälle. Oma Talent-Ryhmämme on kehittynyt huimasti ja mukaan mahtuu monen tasoisia ratsukoita. Kaikki ovat kehittyneet omalta osaltaan, voimme lämpimästi suositella Talent-valmennusta muillekkin! 

torstai 14. kesäkuuta 2018

Lounais-Suomen nuorisotiimi esittäytyy

SRL Lounais-Suomen alueella nuorisotoiminta on ollut jo pitkään aktiivista, mutta tämän vuoden alusta toiminta on saanut vielä uutta buustia alueen oman nuorisotiimin muodossa. Ryhmä koostuu ympäri aluetta asuvista seitsemästä aktiivisesta ja innokkaasta nuoresta naisesta, jotka ovat pistäneet heti tuulemaan.

Ryhmä on ehtinyt alkuvuoden aikana jo kuvata SRL:n teemavuoden innoittamana oman Reilu Peli -videon, jonka voit katsoa tästä. Nuorisotiimi on myös osallistunut erilaisiin koulutuksiin ja tapahtumiin, kuten Tampereen Hevosmessujen Nuorisovastaavien ja Tähtiseurojen tapaamiseen sekä Lounais-Suomen alueen kevättapaamiseen. Ryhmä on myös päässyt mm. esiintymään malleina Metsämäen raviradan muotinäytöksessä ja tarjoaa apua ja ideoita alueen ratsastusseuroille erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja markkinointiin.

Me valtakunnallisessa Nuoret Päättäjät -ryhmässä olemme valtavan iloisia ja ylpeitä tästä porukasta! ❤️ On mahtavaa nähdä, kuinka hyvä meininki ryhmällä on keskenään ja kuinka reippaasti he ovat tarttuneet toimeen saaden hyvää pöhinää alueensa nuorisotoimintaan. Nyt meillä on ilo ja kunnia esitellä koko ryhmä teille lukijoille, olkaa hyvä.


Jenna Tammi, 22v, Turku
Toimin nuorisotiimin vastaavana / vetäjänä. Olen ollut koko ikäni hevosten parissa, ensin harrastelijana ja myöhemmin kilpailin ja valmentauduin esteillä oman hevoseni kanssa. Tällä hetkellä minulla on vuokrahevonen. Tavoitteenani on päästä lähivuosina takaisin kisakentille. Olen aina ollut aktiivinen ja aina kaikessa mukana, joten nuorisotiimin vetäjänä oleminen on ollut ihan mahtavaa! Meillä on ihan huipputiimi koossa, jonka kanssa saadaan varmasti suunniteltua ja järjestettyä vaikka mitä.

Jenna


Eve Pihl, 21v, Pori
Hevostaustaa löytyy jo 15 vuoden takaa. Ruotsinkieli toimii toisena kielenäni. Kisaaminen on ollut aina lähellä sydäntäni, ja nyt olisi tarkoitus aloittaa taas omalla hevosellani Hilmalla. Nuorisotiimiin lähdin siksi, että pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja kehittämään erilaisia tapahtumia. Oma seurani on PRRC (Pinomäki Royality Riding Club).


Eve


Iisa Metsola, 16v, Sauvo
Täytän kesällä 17v eli olen syntynyt 2001. Olen iloinen, pirtsakka, sosiaalinen ja huumorintajuinen tyyppi. Olen harrastanut ratsastusta muistaakseni viisi vuotta, mutta valmentautunut viimeisen vuoden. Sitä ennen puskailin. Tarkoitus olisi valmentautua alkaneella kaudella HeB-tasoiseksi. Esteitä hyppelen aina, kun löytyy sopivia hevosia siihen hommaan. Joskus haluaisin kenttää päästä kisaamaan, mutta vielä ei löydy mahdollisuutta siihen. Omaa hevosta ei löydy, vaan ratsastelen oman valmentajani hevosella. Opiskelen viittomakielen ohjaajaksi Turussa ja asun Turussa / Sauvossa. Olen aina kaikessa täysillä mukana, kuten tässäkin hommassa. Odotan innolla, mitä kaikkea saadaan mahtavan porukan kanssa tehdyksi!


Iisa

Nonna Paalanen, 16v, Aura
Myös minä täytän kesällä 17v. Käyn Luostarivuoren lukiota Turussa. Minulla on oma hevonen Lignoza "Lilli", jolla kisaan koulua HeA-tasolla. Käydään viikoittain Lillin kanssa yksityisvalmennuksissa ja se on vienyt meitä hurjasti eteenpäin. Koska Lilli on jo vanha, tavoitteena on saada uusi kilpahevonen vaativiin luokkiin muutaman vuoden sisällä. Tykkään lähteä kaikkiin juttuihin mukaan, joten nuorisotiimi oli oikea valinta. Tiimin toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen saanut monta ihanaa ystävää!


Nonna & Lilli.


Vilma Putko, 20v, Kokemäki
Olen parikymppinen heppatyttö Kokemäeltä. Innostun nopeasti ideasta kuin ideasta. Mulla on oma hevonen Dante, jonka kanssa valmentaudutaan ja treenataan esteitä ja koulua. Haaveena olisi päästä vielä maastoesteitäkin kokeilemaan. Muutamat kisat käytiin viime kesänä HeB-tasolla. Ratsastuksen pariin eksyin eskari-ikäisenä, ja sille tielle on sitten jääty. Toimin ratsastusseura Jazz T:n johtokunnassa tehden sitä sun tätä, pääasiassa tietokonehommia. Satunnaisesti pidän myös ratsastustunteja.


Vilma & Dante


Jessica Pätsikkä, 17v, Turku
Olen pirtsakka ja positiivinen turkulainen. Hevoset ja ratsastus ovat olleet oma juttuni vajaat kahdeksan vuotta ja noin vuosi sitten hevosvalokuvaus astui mukaan kuvioihin. Oma hevoseni on "Luikki", meidän perheen silmäterä, jonka kanssa yhteistä taivalta on puolitoista vuotta takana. Tämän kauden tavoitteena on nousta 110cm tasolle ja kiertää myös muutamat koulukilpailut HeB - HeA -tasolla. Todella innoissani olen mukana tässä mukavassa porukassa ja odotan tulevaa!


Jessica & Luikki.

Sofia Roos, 25v, Nauvo
Olen Sofia, agrologi ja kaksoistutkinnon suorittanut hevosenhoitaja Nauvosta. Nuorempana kisailin esteitä ja matkaratsastusta, nyt taas muutaman vuoden tauon jälkeen kisaaminen aloitettiin pienimuotoisesti uudestaan. Kotoisin olen pieneltä maatilalta ja ruotsinkieli taittuu myös. Olen ihan semijees tyyppi, kaikenlaisia ideoita löytyy. Usein olen menossa pää kolmantena jalkana omien ja lainattujen heppojen perässä! 😊


Sofia


Lounais-Suomen nuorisotiimin löydät somesta, voit olla heihin rohkeasti yhteydessä!
IG: @srl.lounaissuomi
YouTube: lsrnuorisotiimi
Gmail: lsrnuorisotiimi@gmail.com

Tärkeänä linkkinä ryhmään on myös Lounais-Suomen alueen nuorisovastaava Eliisa Merivirta. Eliisan yhteystiedot löydät täältä.

Me Nuoret Päättäjät toivotamme L-SR nuorisotiimille onnea ja menestystä tulevaan ja pidämme peukkuja, että tällaisia huippuporukoita syntyisi muillekin alueille ja seuroihin! 👍 Autamme tarvittaessa mielellämme ryhmän hakemisen ja käynnistämisen kanssa ja meille voi myös vinkata, jos jossain on jo lisää näitä supertiimejä. Mielellään esittelemme muitakin.
Ihanaa, aurinkoista ja hevosrikasta kesää kaikille! 😎

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Seurakehittäjien ajatuksia 1 osa




“Kohtaamisia ja joukkoon kuulumista”

Kun seurakehittäjän silmin on jo tovin katsellut maailmaa, pari asiaa on alkanut mietityttämään erityisen paljon. Kohtaamiset, niiden määrä ja laatu, sekä osallisuuden kokemus tuntuvat olevan kaikkein tärkeimpiä asioita seuratoiminnassa.

Joskus seuran hallitus saattaa jumittua kokoustekniikkaan ja pahimmillaan puisevan tylsä kokous tappaa täysin luovuuden eikä jätä sijaa “revittelyyn”. Tiukan kokousjärjestyksen taakse on turvallista piiloutua, ja kokouksen lopuksi voi uskotella itselleen, että kokous oli menestys kun kaikki esityslistan kohdat on käyty läpi. Kokousväki kiiruhtaa kukin taholleen, ehkä muutama jää juttelemaan epämuodollisemmin kokouksen jälkeen, mutta keskustelu ei enää tässä vaiheessa saavuta kaikkien korvia. Usein juuri nuo hetket ovat niitä, jolloin ideat alkavat sinkoilemaan ja syntyy jotain uutta.

Tämän tyyppinen kokoustaminen on aivan ymmärrettävää, onhan meille yhdistystoimijoille vuosi toisensa jälkeen iskostettu mieliin, kuinka tärkeää on vetää kokous “oikein”. Ja onhan se tärkeää - esimerkiksi raha-asioista päätettäessä lipsumisen varaa ei ole, kyse on yhteisistä rahoista, ja lisäksi yhdistyslaki edellyttää jämptiä toimintaa. Silti voisi olla hyvä järjestää aikaa myös OIKEALLE kohtaamiselle, siis sellaiselle, jossa keskustellaan, annetaan ajatuksen harhailla ja luovuuden kukkia. Seuran hallitus voisi esimerkiksi rakentaa kokouskalenterinsa sellaiseksi, jossa päätösasiat ovat selkeästi omien kokoustensa aiheena, suunnittelukokoukset olisivat vapaamuotoisia ja vaikkapa vuorottelisivat päätöskokousten kanssa.

Sairilan Ratsastat ry:n yhteinen tapaaminen


Jos edelläkuvattuun kokoustamisen malliin lisätään vielä se useimmiten puuttuva elementti, rivijäsenet, päästään osallistamisessa jo pitkälle. Kuinka säännöllisesti seuroissa ollaan porukalla yhdessä? Jos kilpailut jätetään pois, pelkään pahoin että jäljelle jäävät usein lähes ainoastaan vuosikokoukset. Ja niitä taas dominoi, yllätys yllätys, tiukka kokousjärjestys. Jos sen sijaan annettaisiinkin kaikille tasaveroinen mahdollisuus osallistua yhteiseen suunnitteluun ja ideointiin, saataisiin takuulla enemmän osallisuuden tunnetta ja sen seurauksena enemmän innokaita talkoolaisia.

Joskus, kun tämän ajatuksen olen esittänyt, olen saanut vastaukseksi “ei kukaan kumminkaan osallistu”. Varmasti näinkin, ja voi olla että mikäli seuran toimintakulttuuriin ei ole kuulunut yhdessä oleminen, se ei ihan ensimmäisillä yrityksillä otakaan ilmaa siipiensä alle. Silti kannattaa yrittää - joskus jopa vain se, että seura tarjoaa mahdollisuuksia, on aktivoivaa ja antaa tunteen vaikutusmahdollisuuksista, vaikkei itse osallistuisikaan. Kutsun tätä “pururataefektiksi” - muuttaminen uudelle asuinalueelle voi tuntua mielekkäämmältä siksi, että lähellä on hyvät ulkoilumahdollisuudet, siitäkin huolimatta vaikkei niitä koskaan käyttäisikään. Tärkeää on se, että on mahdollisuus.

Jokainen meistä haluaa kuulua joukkoon. Jos sopivaa joukkoa ei ole saatavilla, sellainen yleensä muodostetaan. Näin syntyvät yhdistykset. Joukkoon kuulumisen tunne, osallisuuden tunne, on yhdistyksen olemassaolon ainut todellinen moottori. Kun ketään ei vapaaehtoistoiminnassa voi pakottaa mukaan, mitä keinoja meille jää? Lisäämällä kohtaamisia seura luo kosketuspintaa jäseniensä välille ja mitä enemmän on kosketuspintaa, sitä enemmän on yhteisiä jaettuja ajatuksia, tunteita ja kokemuksia - siis yhteistä elämää. Ja siitä syntyy uutta, mielekästä toimintaa.


Nämä kokemukset meille jakoi seurakehittäjien Jouni Karnasaari. Kesän mittaan saamme kuulla myös muiden seurakehittäjien ajatuksia heidän matkan varreltaan.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Tulospalvelu / toimihenkilöesittelyt 3.osa


1. Kerro kuka olet.

Olen Jouni Karnasaari, kohta viisikymppinen setäratsastaja ja talkoohullu. Olen seuratoiminnassa mukana myös Suomen Ratsastajainliiton seurakehittäjänä.


Tara-koira vuosi sitten Jounin ja Keiju-hepan maastokaveriksi opettelemassa. Meneillään käsimerkkien treenaus. Kuva: Jouni Karnasaari


2. Missä toimihenkilötehtävissä toimit Suomen Ratsastajainliitossa?

SRL:n "virallisia" toimihenkilöoikeuksia minulla ei ole (siis esim. tuomarin tai stewardin pahveja), ratsastusseuran toimihenkilönä sen sijaan olen toiminut melko pitkään. Omassa seurassani olen erikoistunut erityisesti tulospalvelun pyörittämiseen.

3. Miten olet päätynyt kyseisiin tehtäviin?

Koska olen IT-ammattilainen, on ollut hyvin luontevaa ryhtyä huolehtimaan tulospalvelusta. Aikanaan yksi asia johti toiseen ja huomasin hyvin pian touhuavani Equipen parissa.

4. Millaista koulutusta tarvitaan, jotta pääsee työskentelemään kyseisiin tehtäviin?

Seuratyössä ei koulutustaustalla ole niin väliä, tärkeämpiä ovat omat ominaisuudet, kuten uteliaisuus ja into ryhtyä tekemään uusia asioita.

5. Kuinka paljon aikaa sinulla menee toimihenkilötehtävissä toimimiseen esim. kuukaudessa?

Tulospalvelun pyörittäminen koostuu kolmesta vaiheesta: Ennen kilpailuja tapahtuvasta työstä, kilpailupäivän toiminnasta ja kilpailujen jälkeen tapahtuvista jälkitoimenpiteistä. Onneksi saan toimia seurassa, jossa löytyy työtaakan jakajia, niinpä tuosta työkokonaisuudesta nykyisin vain kaksi jälkimmäistä jää minun harteilleni. Käytännössä siis käytän aikaa vain tunnin pari ennen kisapäivää (laitteiden varmistus, listojen ja pöytäkirjojen tulostaminen), koko kisapäivän ja sitten kisan jälkeen tulosten vieminen nettisivuille vie aikaa jokusen minuutin.

6. Mikä toimihenkilötehtävissä on parasta?

Ehdottomasti porukalla tekeminen! On todella kiva tapa viettää aikaa mukavassa porukassa, kanttiinin antimista nautiskellen. Ja tietenkin on mahtavaa nähdä niitä kisaajien iloisia fiiliksiä, silloin aina voi todeta että talkootyö ei mene hukkaan.

7. Mikä on ollut haastavin hetki toimihenkilötehtävissä?

3-tason kisojen ensimmäiseen starttiin aikaa 3 minuuttia ja Equipe tekee tenän. Onneksi tilanne selvisi, eikä tuosta ollut muuta haittaa kuin Equipen käyttäjän hetkellisesti kohonnut stressitaso.

8. Mitä olet oppinut tehtävässä toimiessasi?

Tekisi mieleni nostaa esille tulospalvelun tekniikkaan liittyviä asioita, mutta ehkä tuossa, kuten muissakin talkoohommissa, eniten lopulta kuitenkin oppii itsestään ja muista ihmisistä. Ja siitä, kuinka tärkeää on yhdessä tekeminen.

9. Mitä asioita haluaisit kehittää toiminnassa?

Kunnollinen tukiverkosto tulospalvelusta vastaavien kesken olisi paikallaan, ja itseasiassa sellaista olemme kokoamassakin viiden lähekkäin toimivan ratsastusseuran Seurakimppa- yhteistyökuvion voimin. Jotta aloittelijoillakin olisi turvallinen tunne ryhtyä toimimaan, on hyvä olla tukihenkilöitä joiden puoleen kääntyä kun tiukka paikka tulee.


Konttorinäkymät tyypillisenä kisapäivänä. Kuva: Jouni Karnasaari



10. Paras muisto toimihenkilötehtävissä

Jokaisen kisapäivän päätteeksi tuleva euforinen "me tehtiin tää"- fiilis!

11. Mitä vinkkejä sinulla on nuorelle, joka haaveilee hankkivansa samaiset toimihenkilö oikeudet itselleen?

Keplottele itsesi kisapäivänä kisapalvelun pyörittäjän olkapään taakse ja seuraa mitä tulospalvelussa tapahtuu. Tulossyöttö on helppoa hommaa ja sitä voi vaikka kokeilla syöttämällä yhden luokan osaavamman ollessa vieressä. Siitä seuraava luonteva askel on osallistua kisojen laatimiseen KIPA:ssa ja lähtölistojen tekemiseen.

Kysele. Paljon.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Estetuomari / toimihenkilöesittelyt 2.osa

1. Kerro kuka olet.
Olen Annastiina Multanen, 27 vuotta Mikkelistä. Olen harrastanut ratsastusta pikkutytöstä lähtien. Oma hevonen, Wera III, on ollut treenikaverina nyt 9 vuotta. Aiemmin kisailtiin vähäsen esteitä ja koulua aluetasolla. Nykyään harrastellaan monipuolisesti, tavoitteellisestikin, mutta kisoissa käyminen on jätetty muille.


Annastiina ja Veera nauttimassa maastolaukan hurmasta. Kuva: Noora Nuutinen


2. Missä toimihenkilötehtävissä toimit Suomen Ratsastajainliitossa?
Estetuomari C-PJ (tämä se, mitä eniten teen)
Esteratamestari C
Estestewardi
Koulustewardi

3. Miten olet päätynyt kyseisiin tehtäviin?
Puolivahingossa tuomarikoulutukseen vuosia sitten ja sitä kautta sitten tuli kouluttaudutttua lisää.

4. Millaista koulutusta tarvitaan, jotta pääsee työskentelemään kyseisiin tehtäviin? 
SRL:n toimihenkilökoulutus sekä harjoittelut antavat oikeuden toimia toimihenkilötehtävissä. Lisäksi toki omasta kilpailukokemuksesta (millä tasolla vaan) on hyötyä, jotta hahmottaa kilpailut kokonaisuutena ja sitä myötä kunkin toimihenkilön tehtävän.

5. Kuinka paljon aikaa sinulla menee toimihenkilötehtävissä toimimiseen esim. kuukaudessa? 
Talvella ihan satunnaisia päiviä, kesällä keskimäärin yksi viikonloppu kuukaudessa.

6. Mikä toimihenkilötehtävissä on parasta?
Pääsee näkemään erilaisia kisapaikkoja, ihmisiä ja hevosia. Ainahan sitä oppii myös jotain uutta, kun katsoo toisten suorituksia.

7. Mikä on ollut haastavin hetki toimihenkilötehtävissä?
Sääntötulkinnat aiheuttavat joskus kisatilanteessa päänvaivaa.

8. Mitä olet oppinut tehtävässä toimiessasi?
Olen saanut kattavan kuvan kilpailutoiminnasta ja varsinkin tuomarin roolista osana kisapäivää. Toimihenkilönä ollessa ymmärtää aina vain paremmin myös sen, kuinka tärkeitä säännöt ovat tällaisessa toiminnassa.

9. Mitä asioita haluaisit kehittää toiminnassa?
Toivoisin, että kaikissa seuroissa olisi aktiivisia ja innokkaita tekijöitä, jotta kilpailuja pystyttäisiin jatkossakin järjestämään ja ne olisivat kaikille mukava kokemus.

10. Paras muisto toimihenkilötehtävissä
Niitä on monta. Joku aurinkoinen kesäpäivä, hyvä fiilis, hienoja ratsukoita ja hyviä tyyppejä ympärillä 😊

11. Mitä vinkkejä sinulla on nuorelle, joka haaveilee hankkivansa samaiset toimihenkilöoikeudet itselleen? 
Rohkeasti vaan mukaan oman seuran toimintaan ja sitä kautta koulutuksiin!

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Vikellystuomari / toimihenkilöesittelyt 1 osa


  1. Kerro kuka olet?
    Olen Petra Skog Sipoosta
  1. Missä toimihenkilötehtävissä toimit Suomen Ratsastajainliitossa?
    Olen kansainvälinen FEI2* vikellystuomari
  2. Miten olet päätynyt kyseisiin tehtäviin?
    Kilpailin itse arvokisoissa vikellyksen maajoukkueessa 90-luvulla. Opiskelun aikana pidin 10 vuotta taukoa lajista, mutta palasin lajin piiriin 2005, kun kouluttauduin pyynnöstä kansalliseksi vikellystuomariksi, koska vikellystuomareita oli Suomessa niihin aikoihin vain muutama ja heitä tarvittiin lisää.
  3. Millaista koulutusta tarvitaan, jotta pääsee työskentelemään kyseisiin tehtäviin?
    Vikellyksen tuomarikokelaaksi voi pyrkiä osallistumalla SRL:n hyväksymään tuomarikoulutustilaisuuteen ja suorittamalla hyväksytyin arvosanoin kirjallisenkokeen sekä koearvostelun. Tuomarikokelaaksi pyrkivällä on oltava myös vähintään kahden vuoden kokemus vikeltäjänä, vikellyksen valmentajana tai juoksuttajana.
  1. Kuinka paljon aikaa sinulla menee toimihenkilötehtävissä toimimiseen esim. kuukaudessa?
    Vikellyksessä kilpailukausi ajoittuu lähinnä huhti – syyskuulle. Suomessa vikellyskilpailuja järjestetään keskimäärin 6 vuodessa, jotka pyrimme jakamaan niin, että kaikki tuomarit saavat tarpeeksi harjoitusta. Tämän lisäksi minut kutsutaan myös ulkomaille eli käytännössä voisin tuomaroida ainakin 2 - 3 viikonloppua kuukaudessa, jos minun aika riittäisi siihen.
  2. Mikä toimihenkilötehtävissä on parasta?
    Parasta toimihenkilötehtävissä ja tuomaroinnissa on kun kilpailijat onnistuvat ja ylittävät itsensä. Tuomarina on myös mukava seurata kilpailijoiden kehityskaarta.  
  3. Mitä olet oppinut tehtävässä toimiessasi?
    Tarkkuutta ja nopeutta. Tuomaripöydässä kun ei voi ”hyytyä”! Vikellyksessä arvostellaan niin monia eri asioita, että jos jää miettimään esimerkiksi vapaaohjelmia arvosteltaessa yhden liikkeen vaikeusastetta niin sitten jää auttamattomasti jälkeen.

    Olen myös oppinut tuntemaan monia uusia mahtavia ihmisiä.
  4. Mikä on ollut haastavin hetki toimihenkilötehtävissä?
    Haastavinta kaikille tuomareille on kilpailijoiden eliminointi kesken kilpailun tai jos sattuu loukkaantumisia.
  5. Mitä asioita haluaisit kehittää toiminnassa?
    Tärkeintä on muistaa kehittää itseään tuomarina jatkuvasti. Ikinä ei ole ns. ”valmis”. Samalla tavalla kun kilpailijat harjoittelevat ennen kilpailuita myös tuomareiden tulisi käydä koulutuksissa, harjoitella sääntöjä sekä tehdä itsenäisesti videoarvosteluja.

    Henkilökohtaisesti haluaisin kehittää vikellyksen tulospalvelua Suomessa, jotta pisteet saataisiin nopeammin ja tarkemmin kilpailijoille ja yleisölle tiedoksi.
  6. Mitä vinkkejä sinulla on nuorelle, joka haaveilee hankkivansa samaiset toimihenkilö oikeudet itselleen?
    Kokelastuomarikoulutuksen minimi-ikäraja on 20 vuotta, joten jos ikä ei vielä riitä tuomarikurssille osallistumiseen suosittelen ensiksi kokemuksen kartoittamista joko vikeltäjänä, juoksuttajana tai valmentajana/apuohjaajana. SRL:n yleisiä sääntöjä ja lajisääntöjä kannattaa myös opiskella. Jos on nopea ja tarkka laskemaan voi myös kysyä kilpailujärjestäjiltä, jos voi toimia vikellyskilpailuissa tuomarin sihteerinä tai ajanottajana.  


    Vikellystuomari arvioi monia asioita, esimerkiksi vapaaohjelmassa liikkeiden puhtautta, vaikeutta, taiteellisuutta sekä hevosta ja juoksuttajaa. Kuvat: Hanna Heinonen / SRL
      

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

KoruMies Arvi - Esteet on tehty ylitettäviksi

KoruMies Arvi Martikainen on hevosmaailmassa laajasti tunnettu nuori mies. Hän on 12-vuotias, Suomen nuorin yrittäjä ja hevosmiesten puolestapuhuja. Bisnes alkoi lumitöillä muutama vuosi sitten, mutta vaihtui nopeasti siskon innostamana korujen tekoon ja myyntiin. Tammikuussa 2017 Arvi oli jo tienannut rahat omaan hevoseen ja sopiva ratsu löytyi. Kimon esteruuna Valkon kohdalla Arvi tiesi heti, että tämä hevonen on "se oikea" ja yhteiset treenit alkoivat. Arvi ratsastaa tavoitteellisesti, tämän kesän tavoitteena on päästä Valkon kanssa hyppäämään Hankoon Sea Horse Weekille. Tulevaisuuden haaveena olisi nousta joskus GP-tasolle asti.

Arvi myy edelleen itse suunnittelemiaan ja valmistamiaan koruja. Kauppa käy hyvin erilaisilla messuilla ja oman Facebook-sivun kautta. Korumyynnistä saatavilla tuloilla nuori mies rahoittaa oman valmentautumisensa ja kilpailemisensa. Aika uskomaton suoritus 12-vuotiaalta! Me Nuoret Päättäjät kohtasimme Arvin Tampereen Hevosmessuilla 7. - 8.4.2018, kun saimme hänet mukaan esiintymään seurojen ja alueiden nuorisotoimijoille ja Tähtiseuroille suunnattuun tapaamiseen. Arvi käsitteli puheenvuorossaan innostavasti nuorena yrittäjänä ja hevosmiehenä kohtaamiaan haasteita ja näiden esteiden ylittämistä, sekä Reilua Peliä.


KoruMies Arvi ja SRL Lounais-Suomen nuorisotiimi hulluttelivat Hevomessujen lomassa.


Arville Reilu Peli kiteytyy kaikkien ihmisten ja eläinten hyvään kohteluun. Arvin mielestä meidän tulisi hevosalalla kunnioittaa enemmän toisiamme taustoista riippumatta. Hän rakastaa hevosia ja suhtautuu lajiin intohimoisesti. Se on aiheuttanut jonkun verran kiusaamista, sillä moni pitää ratsastusta edelleen vain tyttöjen lajina. Arvi ei ole antanut tämän kuitenkaan lannistaa itseään, vaan on ollut mukana perustamassa Hevosmies ja ylpeä siitä -Facebook yhteisöä. Ryhmässä on jo noin tuhat jäsentä ja hevosmiehet järjestävät vuosittain miittejä, joissa he kohtaavat ja kannustavat toisiaan ikään katsomatta. Arvi on myös suunnitellut oman nimikkokorun hevosmiehille ja hän kiertää kouluilla puhumassa poikien ja miesten kohtaamasta kiusaamisesta ratsastuksen parissa, sekä siihen puuttumisesta.

Vinkki! Arvi on hevosmiesteemalla mukana myös parhaillaan Nelosella pyörivässä Tähän aikaan ensi vuonna -ohjelmassa. Kannattaa siis tsekata ohjelma torstaisin klo 21

Kiitos Arvi, kun olit mukana toteuttamassa tapahtumaamme. Olet innostava esimerkki jokaiselle!


Arvista saa vaikutelman, että hän on harvinaisen sisukas ja rohkea nuori. Me Nuoret Päättäjät toivotamme sinulle Arvi onnea ja menestystä kaikkeen tekemiseesi. Esteet on totisesti tehty ylitettäviksi!