torstai 14. kesäkuuta 2018

Lounais-Suomen nuorisotiimi esittäytyy

SRL Lounais-Suomen alueella nuorisotoiminta on ollut jo pitkään aktiivista, mutta tämän vuoden alusta toiminta on saanut vielä uutta buustia alueen oman nuorisotiimin muodossa. Ryhmä koostuu ympäri aluetta asuvista seitsemästä aktiivisesta ja innokkaasta nuoresta naisesta, jotka ovat pistäneet heti tuulemaan.

Ryhmä on ehtinyt alkuvuoden aikana jo kuvata SRL:n teemavuoden innoittamana oman Reilu Peli -videon, jonka voit katsoa tästä. Nuorisotiimi on myös osallistunut erilaisiin koulutuksiin ja tapahtumiin, kuten Tampereen Hevosmessujen Nuorisovastaavien ja Tähtiseurojen tapaamiseen sekä Lounais-Suomen alueen kevättapaamiseen. Ryhmä on myös päässyt mm. esiintymään malleina Metsämäen raviradan muotinäytöksessä ja tarjoaa apua ja ideoita alueen ratsastusseuroille erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja markkinointiin.

Me valtakunnallisessa Nuoret Päättäjät -ryhmässä olemme valtavan iloisia ja ylpeitä tästä porukasta! ❤️ On mahtavaa nähdä, kuinka hyvä meininki ryhmällä on keskenään ja kuinka reippaasti he ovat tarttuneet toimeen saaden hyvää pöhinää alueensa nuorisotoimintaan. Nyt meillä on ilo ja kunnia esitellä koko ryhmä teille lukijoille, olkaa hyvä.


Jenna Tammi, 22v, Turku
Toimin nuorisotiimin vastaavana / vetäjänä. Olen ollut koko ikäni hevosten parissa, ensin harrastelijana ja myöhemmin kilpailin ja valmentauduin esteillä oman hevoseni kanssa. Tällä hetkellä minulla on vuokrahevonen. Tavoitteenani on päästä lähivuosina takaisin kisakentille. Olen aina ollut aktiivinen ja aina kaikessa mukana, joten nuorisotiimin vetäjänä oleminen on ollut ihan mahtavaa! Meillä on ihan huipputiimi koossa, jonka kanssa saadaan varmasti suunniteltua ja järjestettyä vaikka mitä.

Jenna


Eve Pihl, 21v, Pori
Hevostaustaa löytyy jo 15 vuoden takaa. Ruotsinkieli toimii toisena kielenäni. Kisaaminen on ollut aina lähellä sydäntäni, ja nyt olisi tarkoitus aloittaa taas omalla hevosellani Hilmalla. Nuorisotiimiin lähdin siksi, että pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja kehittämään erilaisia tapahtumia. Oma seurani on PRRC (Pinomäki Royality Riding Club).


Eve


Iisa Metsola, 16v, Sauvo
Täytän kesällä 17v eli olen syntynyt 2001. Olen iloinen, pirtsakka, sosiaalinen ja huumorintajuinen tyyppi. Olen harrastanut ratsastusta muistaakseni viisi vuotta, mutta valmentautunut viimeisen vuoden. Sitä ennen puskailin. Tarkoitus olisi valmentautua alkaneella kaudella HeB-tasoiseksi. Esteitä hyppelen aina, kun löytyy sopivia hevosia siihen hommaan. Joskus haluaisin kenttää päästä kisaamaan, mutta vielä ei löydy mahdollisuutta siihen. Omaa hevosta ei löydy, vaan ratsastelen oman valmentajani hevosella. Opiskelen viittomakielen ohjaajaksi Turussa ja asun Turussa / Sauvossa. Olen aina kaikessa täysillä mukana, kuten tässäkin hommassa. Odotan innolla, mitä kaikkea saadaan mahtavan porukan kanssa tehdyksi!


Iisa

Nonna Paalanen, 16v, Aura
Myös minä täytän kesällä 17v. Käyn Luostarivuoren lukiota Turussa. Minulla on oma hevonen Lignoza "Lilli", jolla kisaan koulua HeA-tasolla. Käydään viikoittain Lillin kanssa yksityisvalmennuksissa ja se on vienyt meitä hurjasti eteenpäin. Koska Lilli on jo vanha, tavoitteena on saada uusi kilpahevonen vaativiin luokkiin muutaman vuoden sisällä. Tykkään lähteä kaikkiin juttuihin mukaan, joten nuorisotiimi oli oikea valinta. Tiimin toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen saanut monta ihanaa ystävää!


Nonna & Lilli.


Vilma Putko, 20v, Kokemäki
Olen parikymppinen heppatyttö Kokemäeltä. Innostun nopeasti ideasta kuin ideasta. Mulla on oma hevonen Dante, jonka kanssa valmentaudutaan ja treenataan esteitä ja koulua. Haaveena olisi päästä vielä maastoesteitäkin kokeilemaan. Muutamat kisat käytiin viime kesänä HeB-tasolla. Ratsastuksen pariin eksyin eskari-ikäisenä, ja sille tielle on sitten jääty. Toimin ratsastusseura Jazz T:n johtokunnassa tehden sitä sun tätä, pääasiassa tietokonehommia. Satunnaisesti pidän myös ratsastustunteja.


Vilma & Dante


Jessica Pätsikkä, 17v, Turku
Olen pirtsakka ja positiivinen turkulainen. Hevoset ja ratsastus ovat olleet oma juttuni vajaat kahdeksan vuotta ja noin vuosi sitten hevosvalokuvaus astui mukaan kuvioihin. Oma hevoseni on "Luikki", meidän perheen silmäterä, jonka kanssa yhteistä taivalta on puolitoista vuotta takana. Tämän kauden tavoitteena on nousta 110cm tasolle ja kiertää myös muutamat koulukilpailut HeB - HeA -tasolla. Todella innoissani olen mukana tässä mukavassa porukassa ja odotan tulevaa!


Jessica & Luikki.

Sofia Roos, 25v, Nauvo
Olen Sofia, agrologi ja kaksoistutkinnon suorittanut hevosenhoitaja Nauvosta. Nuorempana kisailin esteitä ja matkaratsastusta, nyt taas muutaman vuoden tauon jälkeen kisaaminen aloitettiin pienimuotoisesti uudestaan. Kotoisin olen pieneltä maatilalta ja ruotsinkieli taittuu myös. Olen ihan semijees tyyppi, kaikenlaisia ideoita löytyy. Usein olen menossa pää kolmantena jalkana omien ja lainattujen heppojen perässä! 😊


Sofia


Lounais-Suomen nuorisotiimin löydät somesta, voit olla heihin rohkeasti yhteydessä!
IG: @srl.lounaissuomi
YouTube: lsrnuorisotiimi
Gmail: lsrnuorisotiimi@gmail.com

Tärkeänä linkkinä ryhmään on myös Lounais-Suomen alueen nuorisovastaava Eliisa Merivirta. Eliisan yhteystiedot löydät täältä.

Me Nuoret Päättäjät toivotamme L-SR nuorisotiimille onnea ja menestystä tulevaan ja pidämme peukkuja, että tällaisia huippuporukoita syntyisi muillekin alueille ja seuroihin! 👍 Autamme tarvittaessa mielellämme ryhmän hakemisen ja käynnistämisen kanssa ja meille voi myös vinkata, jos jossain on jo lisää näitä supertiimejä. Mielellään esittelemme muitakin.
Ihanaa, aurinkoista ja hevosrikasta kesää kaikille! 😎

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Seurakehittäjien ajatuksia 1 osa




“Kohtaamisia ja joukkoon kuulumista”

Kun seurakehittäjän silmin on jo tovin katsellut maailmaa, pari asiaa on alkanut mietityttämään erityisen paljon. Kohtaamiset, niiden määrä ja laatu, sekä osallisuuden kokemus tuntuvat olevan kaikkein tärkeimpiä asioita seuratoiminnassa.

Joskus seuran hallitus saattaa jumittua kokoustekniikkaan ja pahimmillaan puisevan tylsä kokous tappaa täysin luovuuden eikä jätä sijaa “revittelyyn”. Tiukan kokousjärjestyksen taakse on turvallista piiloutua, ja kokouksen lopuksi voi uskotella itselleen, että kokous oli menestys kun kaikki esityslistan kohdat on käyty läpi. Kokousväki kiiruhtaa kukin taholleen, ehkä muutama jää juttelemaan epämuodollisemmin kokouksen jälkeen, mutta keskustelu ei enää tässä vaiheessa saavuta kaikkien korvia. Usein juuri nuo hetket ovat niitä, jolloin ideat alkavat sinkoilemaan ja syntyy jotain uutta.

Tämän tyyppinen kokoustaminen on aivan ymmärrettävää, onhan meille yhdistystoimijoille vuosi toisensa jälkeen iskostettu mieliin, kuinka tärkeää on vetää kokous “oikein”. Ja onhan se tärkeää - esimerkiksi raha-asioista päätettäessä lipsumisen varaa ei ole, kyse on yhteisistä rahoista, ja lisäksi yhdistyslaki edellyttää jämptiä toimintaa. Silti voisi olla hyvä järjestää aikaa myös OIKEALLE kohtaamiselle, siis sellaiselle, jossa keskustellaan, annetaan ajatuksen harhailla ja luovuuden kukkia. Seuran hallitus voisi esimerkiksi rakentaa kokouskalenterinsa sellaiseksi, jossa päätösasiat ovat selkeästi omien kokoustensa aiheena, suunnittelukokoukset olisivat vapaamuotoisia ja vaikkapa vuorottelisivat päätöskokousten kanssa.

Sairilan Ratsastat ry:n yhteinen tapaaminen


Jos edelläkuvattuun kokoustamisen malliin lisätään vielä se useimmiten puuttuva elementti, rivijäsenet, päästään osallistamisessa jo pitkälle. Kuinka säännöllisesti seuroissa ollaan porukalla yhdessä? Jos kilpailut jätetään pois, pelkään pahoin että jäljelle jäävät usein lähes ainoastaan vuosikokoukset. Ja niitä taas dominoi, yllätys yllätys, tiukka kokousjärjestys. Jos sen sijaan annettaisiinkin kaikille tasaveroinen mahdollisuus osallistua yhteiseen suunnitteluun ja ideointiin, saataisiin takuulla enemmän osallisuuden tunnetta ja sen seurauksena enemmän innokaita talkoolaisia.

Joskus, kun tämän ajatuksen olen esittänyt, olen saanut vastaukseksi “ei kukaan kumminkaan osallistu”. Varmasti näinkin, ja voi olla että mikäli seuran toimintakulttuuriin ei ole kuulunut yhdessä oleminen, se ei ihan ensimmäisillä yrityksillä otakaan ilmaa siipiensä alle. Silti kannattaa yrittää - joskus jopa vain se, että seura tarjoaa mahdollisuuksia, on aktivoivaa ja antaa tunteen vaikutusmahdollisuuksista, vaikkei itse osallistuisikaan. Kutsun tätä “pururataefektiksi” - muuttaminen uudelle asuinalueelle voi tuntua mielekkäämmältä siksi, että lähellä on hyvät ulkoilumahdollisuudet, siitäkin huolimatta vaikkei niitä koskaan käyttäisikään. Tärkeää on se, että on mahdollisuus.

Jokainen meistä haluaa kuulua joukkoon. Jos sopivaa joukkoa ei ole saatavilla, sellainen yleensä muodostetaan. Näin syntyvät yhdistykset. Joukkoon kuulumisen tunne, osallisuuden tunne, on yhdistyksen olemassaolon ainut todellinen moottori. Kun ketään ei vapaaehtoistoiminnassa voi pakottaa mukaan, mitä keinoja meille jää? Lisäämällä kohtaamisia seura luo kosketuspintaa jäseniensä välille ja mitä enemmän on kosketuspintaa, sitä enemmän on yhteisiä jaettuja ajatuksia, tunteita ja kokemuksia - siis yhteistä elämää. Ja siitä syntyy uutta, mielekästä toimintaa.


Nämä kokemukset meille jakoi seurakehittäjien Jouni Karnasaari. Kesän mittaan saamme kuulla myös muiden seurakehittäjien ajatuksia heidän matkan varreltaan.